Syntymisen ja kasvamisen lähteillä

valossa

Elämän syvimpiä ja koskettavimpia hetkiä on kohdata syntyminen ja kuolema, rintarinnan, ihan vierekkäin. Ja miten elämän synty voittaa kuoleman, antaa uuden toivon.

Lapset keräävät äitienpäiväkimppuun sinivuokkoja

Lapset keräävät äitienpäiväkimppuun sinivuokkoja

ELÄMINEN ON ELÄMISEN TARKOITUS

Olen elänyt reilun viikon pienen vauvan ja äidin tukena ja kätenä, syvällä, unohtaen kaikki rutiinit ja velvollisuudet, uutiset, lehdet ja radiot. Tärkeintä oli uuden elämän hoivaaminen, äidin tukeminen ja nukkuminen, kun oli mahdollista.
Ja miten palkitsevaa oli kohdata pienen suora, luottavainen katse, suoraan sydämeen, nukkumisen, syöttämisen ja kakkaamisen jälkeen. Miten vauva tyyntyi syliin, kun hyräilin tai kerroin tarinoita. Olen varma, että hän ymmärsi, silmissä näkyi maailmankaikkeuden viisaus. Niin koin yön hämärinä hetkinä.
Siitäkin olen varma, että näin ensin häivähdyksen hymystä, sittemmin isomman hymyn äidille. Meille kerrottiin, että kyse ei ole vatsan vääntelystä, vaan siitä että luonto ohjaa hymyllä lasta ja vanhempia vahvempaan sitoutumiseen.

kauneinta

Kuten huomaatte, olen täysin höyrähtänyt isoäiti.
Tänään on äitienpäivä. Kaikki äidit ovat ihan varmoja, että minun lapseni on maailman ihanin. Sitä voimaa tarvitaan evääksi elämän mittaiselle taipaleelle. Äidille lapset ovat lapsia koko elämän ajan.

polku

kukkiva puu

Kevään hennot valossa kylpevät värit

Kevään hennot valossa kylpevät värit

Sillä välin kun vauva kasvoi ja syöttövälit pitenivät ja me saimme nukutuksi, oli puhjennut ihana kevät.
Auringon valo ja lämpö, hennon vihreät lehdet puissa ja kukkakedot vihreällä ruohikolla houkuttelivat meidätkin ulos.

Katse kohden Töölönlahtea

Katse kohden Töölönlahtea

Piha ja ympäröivä puisto vanhoine rakennuksineen ovat jo nähtävyys. Kiva paikka istahtaa alas, kuunnella kevään ääniä, mustarastaan laulua, kyyhkysten kujerrusta

Piha ja ympäröivä puisto vanhoine rakennuksineen ovat jo nähtävyys. Kiva paikka istahtaa alas, kuunnella kevään ääniä, mustarastaan laulua, kyyhkysten kujerrusta

Menimme Talvipuutarhaan, avattu 1893, sisältää n.200 erilaista kasvia palmu- ja kaktushuoneessa sekä länsisiivessä. Paikka on suosittu kaupunkilaisten virkistyspaikka ja kaiken lisäksi maksuton.

KAKTUSHUONEESSA

Mielikuva kuumasta hietikosta ja kaktuksesta on yksinkertainen. Vai onko, jos katsot tarkemmin?

Yön kuningatar

Yön kuningatar

Afrikan karvajuoru

Afrikan karvajuoru

Syyläkaktus

Syyläkaktus

Kuulakaktus

Kuulakaktus

PALMUHUONEESSA

IMG_8555cn

IMG_8560cn

Koralii medinilla

Koralii medinilla

TUTTUJA KUKKIA

Maljaköynnös

Maljaköynnös

IMG_8553cn

ruusu

Kukat ja ihmislapset tarvitsevat hoitoa voidakseen hyvin.

Äidin katse kertoo lapselle: “Minä suojelen Sinua kaikelta mitä ikinä keksitkin pelätä. Ei ole sellaista pimeää jota minun hento käteni ei torjuisi.” Tätä Ultra bran laulua tapailimme yhdessä ja samalla katsoimme ylös kohden valon ja voiman lähdettä pyytäen, että auta meitä äitejä tässä vaativassa tehtävässä, jonka olet meille antanut. Lahjaksi.

Kommentit

  • Helena Marja

    Kohta kolmekuukautisen tyttärentyttären mummina kirjoitus kosketti hyvällä tavalla, vaikka toikin kyynelen silmäkulmaan…
    Kun ensimmäisen kerran näin oman tyttäreni äitinä, joka panee oman parhaansa sivuun ollakseen niin hyvä syli lapselleen kuin mahdollista, koin ympyrän sulkeutuneen. Ymmärsin sen karun totuuden, että vaikka lapset ovat aina lapsia ja äidin ehdottoman rakkauden kohteita koko elämän ajan, yhtälö ei toimikaan toiseen suuntaan.
    Lapsi tarvitsee eriytymistä omaksi itsekseen, symbioosin on lakattava eräänä päivänä, jotta se voisi tapahtua ja uusi elämä ja perhe syntyä.
    Onneksi saamme kuitenkin olla mukana antamassa tukemme ja rakkautemme äidille ja isälle ja pienelle ihmeelle sylissämme.
    Kunnioita isääsi ja äitiäsi… se riittää, se on aikuisen lapsen rakkautta.

  • Tuula Kyyrönen

    Kiitos Helena Marja!
    Sanoissasi on syvää viisautta, oikeanlaista rakkautta.
    Äitiys on myös luopumista. Luovutan lapseni elämään omaa elämäänsä, itsenäistymään, löytämään oma paikkansa ja tehtävänsä, oppimaan, välillä virheidenkin kautta.

    Äitinä yritän kertoa lapsilleni, että autan, kun he tarvitsevat ja toivovat ja että luotan heihin.

    “Mitä äidit ovatkaan kaikkina aikoina voineet tehdä muuta kuin kantaa lapsensa rukouksessa Luojansa käsivarsille.” lause on jäänyt jostakin mieleeni.

  • plokkariukki

    Osaisimmepa me vanhemmat niin äidit kuin isätkin olla tuon neljännen käskyn arvoisia. Kyllä joskus tuli murkkuikäistä silmiin katsottua ja tolkkua päähän taottua. Kävi silloin mielessä, että toivottavasti ei tullut sanottua liian pahasti. Nyt 15-20 vuotta myöhemmin voi jo vähän huokaista – ei kai kaikki mennyt pieleen? Käyvät välillä pesueineen mummilassa ja ukin syliinkin on tulijoita.

  • Tuula Kyyrönen

    Hyvinhän Sinun, Plokkariukki, on käynyt. Ukin syli on lämmin ja turvallinen.

    Kukaan meistä vanhemmista ei voi väittää, jos ollaan rehellisiä, osanneensa toimia aina oikein. Olemme vajavaisia, siis ihmisiä, mutta lohdullista on, ettei meidän tarvitsekaan antaa täydellisen isän tai äidin mallia. Tärkeämpää on antaa malli inhimillisyydestä, osata ottaa opikseen, pyytää anteeksi. Että tulisimme hyväksytyiksi ja rakastetuiksi itsenään.

Jätä kommentti

*