Syödään sitä mitä on, ei sitä, mitä meillä ei oo

Tästä usein käyttämästäni lauseesta on tullut perheessämme huvittunut slogan.

Kokemus on osoittanut, että kun haen jotain uutta tai hyvää reseptiä, kaapistani puuttuu aina jotain, soossia tai maustetta, milloin mitäkin, vaikka kaikkea mahdollista, ehkä muutaman kerran käytettyä ja jopa vanhaksi mennyttä löytyy pilvin pimein. Niinpä olen ottanut luovuuteni käyttöön, aloittanut säveltämisen, kokkaan raaka-aineista, joita minulta löytyy. Kyse on myös luonnonvarojen säästämisestä ja taloudellisuudesta. Sanon, että tällä reseptillä tuli nyt tämmöistä. Myönnän, kakuista tulee joskus mutakakkuja, hyvää vaikka vaniljakastikkeen, jäätelön ja marjojen kanssa tuunattuna, kauniisti tarjolle asetettuna.
Mutta kun perustaidot ovat olemassa, ruuat onnistuvat, kokkaaminen on luovaa ja ”kalasopan” maku vaihtelee.

Tänä kesänä mustikkaa on vähän lähimetsissä.

IMG_0612cn

IMG_1247n

Kun olin aikani kierrellyt tuttuja marjastuspaikkoja, kärsimättömästi itikoiden syötävänä, päätin ruveta keräämään variksenmarjoja, hienommin kaarnikoita, niitä kun oli runsaita, komeita mättäitä jopa lähimetsässä.
Kaarnikassa on enemmän hivenaineita kuin vaikkapa mustikassa ja puolukassa. Myös vitamiineja on runsaasti, mm. c-vitamiinia 11 mg/100 g sekä tietysti kuituja.
Valmistin kaarnikasta ja vadelmista nektaria.

IMG_1439cn

IMG_1424n

Pakastin jääkuutio pusseihin, 1-2 kuutiota riittää yhteen smoothie annokseen tai juotavaksi sellaisenaa pikkudrinkkeinä tai kastikkeen pohjaksi.
Massan huuhtelin vedellä, josta keitin vanhanajan kiisseliä ja lopun massan panin pakkaseen, kuituja aamupalalle.

Martat jakavat sivustoillaan oheisen nektarin perusohjeen:
1 kg marjoja
4-6 dl vettä
100-150 g sokeria/nektarilitra

Koska pakastin nektarin, ei sokeria tarvita näin paljon.
Oleellista on, että marjat kuumennetaan viittä vaille kiehumispisteen. Kaarnikat ovat kovakuorisia, siksi niitä haudutetaan pidempään, vadelmat ja sokeri laitetaan loppuvaiheessa. Valmis massa vain siivilöidään.

Jatkossa aion kokeilla puolukka-kaarnikkamehua käyttäen viinihappoa ja jos intoa riittää ja kun kaarnikat pehmenevät, aion soseuttaa tehosekottimessa sellaisenaan.

Olen miettinyt sitäkin, että lausahdustani voidaan soveltaa elämään yleensäkin.
Jos osaisi hyödyntää omat voimavaransa, ei kilpailisi eikä vertailisi muihin, niin eikö sitä olisi lähes onnellinen?

IMG_1224

Kommentit

  • mikko kr.hamn

    Keräilimme niitä kaarnikoita (krekling på norska) muutama vuosi sitten tuolta Hardangerviddasta kai Haukelifjälleniltä lähes ämpärillisen. Kuivateltiin ja jauhettiin tehosekoittimella kuivattujen mustikoiden- ja aronian marjojen kanssa pulveriksi jota oli hyvä levitellä aamujogurtin päälle. Tulipahan vitamiinit ja hivenaineet halvalla ja aitoa luomua! Ne kaarnikat on muuten tuolla avotunturissa makeita, aivan kuin sokeroituja! Mahtaneeko johtua siitä, kun saavat valtavasti aurinkoa ja tunturituulta?

    • Tuula Kyyrönen

      Saattaa olla, että pohjoisen aurinko antaa oman arominsa. Kaarnikka on ollut poimituin marja siellä vuosisatoja. Käytetty monin tavoin, riistan, vaikkapa riekon ja poron kanssa sekä makeisiin jälkiruokiin.

      Kertomasi kuivaus on hyvä säilöntätapa. Kaarnikan säilyvyys on hyvä, koska on paksukuorinen eikä kovin mehukas,

      Muutama vuosi sitten paikallinen keittiömestari suri sitä, että ko, marjan saanti oli vaikeampaa. Pizza kulttuuri on levinnyt sinnekin.

      Toivotaan, että rupeamme arvostamaan omia luonnon antimia!

  • Kirsti Viljamaa

    Voi hyvänen aika! Onko meillä viimeiset kuvat samoista
    marjoista. Ei ollut tarkoitus!
    Kiitos kirjoituksestasi. Surut ovat väistyneet, kirjoitin tuon runon vuosia sitten, mutta tuli nyt julkaistua, kun tuli ajankohtainen kuva. Kiitos!

    • Tuula Kyyrönen

      Hauska juttu, ei kaarnikan kuva ensimmäisenä mieleen tulis, mutta samoissa maisemissa on liikuttu.
      Jäin miettimään tuota Sinun surun kokemusta, kun suruvaippa, syksyn perhonen, lensi lähelle. Kävi ilmoittamassa, että kesä alkaa olla muisto.

      Tunteet kulkevat rinta rinnan.

  • Mustamies

    Kasvaa niitä sianmustikoita (kaarnikoita) Kuavillakkii, ettei tarvii Lappiin asti lähtee.
    Myö on kerätty joka vuos Kaavinjärven ympärillä olevilta kallioilta muutama-litra kyseessä olevia marjoja.
    Niistä tullee hyvvee sosetta Hirvipaistin painikkeeks !

    • Tuula Kyyrönen

      Kiitos Mustamies!
      Kyllä, kaarnikat kasvavat Kaavilla ja myös Juuassa, josta minä niitä poimin.

      Tosin pohjoisen kaarnikka on eri lajia kuin meidän, pohjanvariksenmarja yleisempi Lapissa, meidän on etelänvariksenmarja.

  • Kirsti Viljamaa

    Minunkin kuvani on Kaavilta, kyllä ollaan oltu samoissa
    maisemissa. Kumma, kun ei jo silloin kohdattu. Piti mennä
    ssblogiin, että tämäkin asia selvisi.

Jätä kommentti

*