Tarina Naisten Pankin Taidetapahtumasta ja vapaaehtoistyöstä

Naisten Pankki

tukee kehitysmaiden naisten yrittäjyyttä ja omaehtoista toimeentuloa kestävän kehityksen periaattein. Tukemalla naista voittamaan köyhyys, autamme koko perhettä ja myös koko kyläyhteisöä niin Afrikassa kuin muissakin maanosissa.
Kohteita koordinoi ja varoja hallinnoi Kirkon Ulkomaanapu.

Naisten Pankki on suomalainen idea. Kymmenen miljoonaa on koossa, mutta avun tarve on edelleen huutava.
Tule sinäkin mukaan omien mahdollisuuksiesi mukaan! Kaikki työ on yhtä arvokasta, pienistä puroista syntyvät valtameret. Yhdessä tekeminen on kivaa!

Ja mikä mainiointa, samalla kun autamme hädässä olevia, teemme hyvää itsellemme.

Tutkimusten mukaan keski-iässä ja vanhempana tehty vapaaehtoistyö on yhteydessä hyvään mielenterveyteen ja henkiseen hyvinvointiin, vapaaehtoistyötä tekevät elävät pitempään ja ovat onnellisempia.

Jo kuudennen kerran Kuopion Naisten Pankin toteuttamassa syksyisessä Taidetapahtumassa kerätyin varoin kouluttautuu 75 naista uuteen ammattiin.

TAIDETAPAHTUMASSA TARVITTIIN LUKUISIEN HENKILÖIDEN TYÖPANOSTA
Kaikki tehtiin täysin talkootyönä.

Taidetapahtuman suojelija, Kuopion Naisten Pankin "äiti", yksi perustajista, kirkkoherra Jaana Marjanen kertoi Naisten Pankin perustamisesta ja toiminnasta. Kuva Pirjo Ronkainen

Taidetapahtuman suojelija, Kuopion Naisten Pankin “äiti”, yksi perustajista, kirkkoherra Jaana Marjanen kertoi Naisten Pankin perustamisesta ja toiminnasta.
Kuva Pirjo Ronkainen

Alli Räsänen ja Seija Majuri esittelevät Naisten Pankin myytäviä tuotteita Riitta Törröselle

Alli Räsänen ja Seija Majuri esittelevät Naisten Pankin myytäviä tuotteita Riitta Törröselle.

Kahvin tuoksu viihtyisässä Vanhassa pappilassa, ehtoisat emännät Irmeli Hollme`n ja Ulla Koski valmiina tarjoamaan herkkuhetken. Kuva Pirjo Ronkainen

Kahvin tuoksu viihtyisässä Vanhassa pappilassa, ehtoisat emännät Irmeli Hollme`n ja Ulla Koski valmiina tarjoamaan herkkuhetken. Kuva Pirjo Ronkainen

Taidetapahtuman työryhmään kuuluivat Seija Majurin rinnalla Pirjo Ronkainen, Paula Hyvönen, Irmeli Hollme`n ja Katri Hollme`n, käytännön järjestelyissä touhusi 15 käsiparia apuna.

MUSIIKKIA

lauantaina Salla Tyrväinen: viulu
IMG_20160820_160221cp

sunnuntaina Jaana Marjanen, Taidetapahtuman suojelija: puhe
Erkki Holopainen: harmonikka ja laulu
Erkki Holopainen, laulu ja harmonikkac

maanantaina Kalla Kvartetti

Kalla Kvartetin kuvasi Markku Majuri

Kalla Kvartetin kuvasi Markku Majuri


Päivi Väisänen, huilu
Elisabeth St-Cyr, viulu
Mikko Väisänen, alttoviulu
Peter Gospadinov, sello

MAALAUKSIA JA VALOKUVIA,
taiteilijat olivat mukana esittelemässä teoksiaan kaikki kolme päivää.
Ariela Toivasen akvarelleja, Juha Vehviläisen maalauksia ja Tero Pelkosen, Juha Poutasen, Ilkka Markkasen ja Jorma Ikosen luontokuvia.

Kysyin taiteilijoilta, mikä esillä olevista tauluista on heille tärkein ja minkälaisessa elämäntilanteessa taulu syntyi.
Yhteys syntyi nopeasti, taiteilijat avautuivat sanoin ja kuvin.

Ariela Toivanen

IMG_1869cnp

Ariela?
“Oikeasti olen Arja Riitta Elisabeth, kertoi taiteilijatar hymyillen palaten muistoihinsa. Heprean kielen opettaja sanoi, että ei, liian vaikeaa, otetaan kaksi ensimmäistä kirjainta, olet Ariela, a loppuun, niin saadaan naisen nimi.”

Heprean kielen opettaja?
“Aune Canth, Minna Canthin sisar opetti hepreaa, joka vei taas kirjallisuuden maailmaan ja Israeliin kibbutsille töihin ja vielä viime vuosinakin oppaaksi.”

Miksi juuri Israeliin?
“Rakastan kevään airueita, mantelipuun kukkia, jotka puhkeavat keväällä ensimmäisinä. kun rungossa ovat vasta pienet silmut, kokonaisia hennon värisiä metsikköjä. Usein sataa tihuuttaa, värit voimistuvat. Rakastan Israelin rauhaa.”

IMG_1875n

IMG_1877cn

Rauhaa?
“Erämaassa on ihanaa, siellä löytää sisäisen levon, niin myös Genesaretinjärven rannalla. Ja kun kuljen ihmisten ja kauppiaiden, varkaiden ja ryöväreiden täyttämää vilkasta Via Dolorosaa, ajattelen, että samanlaista oli Jeesuksenkin aikoihin ja kaikkia näitä ihmisiä varten Jeesus tuli maailmaan.”

IMG_1881n

“Olen rakastanut aina kukkia. Jo lapsena, kun muut ostivat taskurahoillaan karkkeja, ostin kukkia.
Orvokista pidän eniten, sen inhimillisyydestä. Sillähän on silmät. Ja niin kauniit värit.

Juha Vehviläinen

istuu levollisesti näyttelyhuoneessa keskustellen, ehkä enemmän kuunnellen, hymy huulillaan, mutta nousee heti ylös minut nähdessään, katseemme kohtaavat.

“Olen Juha Vehviläinen, 45-vuotta. Tauluissa näkyy elämänkaari. Ensimmäisen näyttelyn pidin vuonna -92, mutta 30-vuotiaana löysin oman tyylini”.

IMG_1894cn

“iloisemmat värit
pienen pojan
lohtua
haaveita
estetiikan näkökulman arjessa ja rujoudessakin.
En halua ottaa kantaa. Minua kiinnostaa mitä on takana.
Luonto, luonto on tärkeä. Ja luonnossa liikkuminen.
Haavemetsä, uni. “Lehto” taulussa olen mielestäni päässyt lähelle siihen maailmaan, näkyy luonto, muttei vuodenaikaa.”

IMG_1888cn

“Kun maalasin “Tshaikovskin uni” taulua vuodenvaihteessa, oli takana pitkä harmaa sateinen syksy, leutoa, lumetonta. Ensilunta hylätyn talon päällä, kun taivas on vedestä tumma ja raskas, tunnelma odottavan haikea, kuin Tshaikovskin musiikki, kun lumisade on lupaus taivaanrannassa.”

IMG_1884cn

KUOPION LUONNON YSTÄVÄIN YHDISTYKSEN
ryhmäläiset näyttävät viihtyvän yhdessä, ryhmä miehiä juttelee iloisesti lintutaulujen edessä.

Kuva Tero Pelkonen

Kuva Tero Pelkonen

Valokuvausta harrastava mies katselee Tero Pelkosen “Urpiaiset” taulua, kertoo pitävänsä herkästä liikekielestä, kuva tavoittaa urpiaisten pyrähtelyt. Ympärillä olijat myötäilevät, syntyy keskustelua. Kyllä, asetelmassa on japanilaista ilmaisua.

Kysyn Ilkka Markkaselta, mikä taulu on hänelle tärkein?
“Kyllä se “Pisan timantti sinipyrstö“. Olen ollut nuoruudestani asti intohimoinen lintujen harrastaja ja sinipyrstö on meille kuopiolaisille tärkeä, koska sen ensimmäisen havainnon teki kuopiolainen lehtori Toivo Sovinen Tervonsaaressa 4.7.1949.”

Pisan timantti sinipyrstö, kuva Ilkka Markkasen.

Pisan timantti sinipyrstö, kuva Ilkka Markkasen.

“Sinipyrstö on Siperian ja muunkin Venäjän taigan laji, jonka levinneisyysalue ulottuu idästä Suomeen. Se on harvalukuinen pesimälaji maamme itäosissa, pesimäaikaiset havainnot kertyvät tätä nykyä pääasiassa Pohjois-Karjalasta, Kainuusta, Kuusamosta ja Itä-Lapista. Sinipyrstö on ennen kaikkea iäkkäiden ja runsaslahopuisten kuusimetsien laji. Tyypillinen ympäristö reviirille on syrjäisen vaaran rinteen kuusikko, mutta myös muunlaisissa lähellä luonnontilaa olevissa metsissä lajia on mahdollista tavata, vaikka on edelleen harvinainen.

Lintuharrastaja ystävä oli kertonut, että Pisan kuusikosta on kuultu sinipyrstön laulua. Niinpä valokuvaaja ystävykset kokosivat kameransa ja kaukoputkensa ja odottivat 4 tuntia, kunnes saivat kuvan kuusen latvasta laulavasta sinipyrstöstä.
Se tunne, kun sai vihdoin linnun ikuistetuksi, oli voittajan ilo. Kuvaaja katselee otostaan edelleen hellästi hymyillen. “Katso noita silmiäkin!”

Toisen kuvan “Syksyinen tilhi” valitsi kuvaaja yhdessä Kuopion Luonnon Ystäväin yhdistyksen puheenjohtajan Paula Hyvösen kanssa.
Kuva on otettu Niiralasta, sävyyn sopiva tausta on rapatun omakotitalon seinä, kuva kuin maalaus.

Syksyinen tilhi, kuva Ilkka Markkanen

Syksyinen tilhi, kuva Ilkka Markkanen

Lähtiessä otin vielä pari kuvaa.

"Sorsien lento", Jorma Ikonen

“Sorsien lento”, Jorma Ikonen

"Ketunleipiä Puijolla" Juha Poutanen

“Ketunleipiä Puijolla” Juha Poutanen

Kuvataiteilijat ja muusikot, naisten pankkilaiset, kahvin tuoksu ja runsas tarjoilupöytä tarjosivat hetken kohdata jotain itseään suurempaa, lepohetken arjen keskellä viehättävässä, harmonisessa Vanhassa Pappilassa.

Lämpimät kiitokset kaikille Teille yhteisesti ja jokaiselle ihan ihka omat onnistuneesta tilaisuudesta!

Jätä kommentti

*