Tarina Otosta, laulurastaasta ja kesäasukkaista

Pihapiiri

Pihapiiri


Kesänviettoon mökillä juhlahetkiä tuovat perheen ja kesävieraiden vierailut. Arkeen kuuluvat tutut kesäasukkaat, linnut.

harmaasieppo

harmaasieppo

Käpytikka piti miehelleni kunnon saarnan, kun hän meni kaatamaan kelottuneita puita

Käpytikka piti miehelleni kunnon saarnan, kun hän meni kaatamaan kelottuneita puita


Harmaasieppo, kirjosieppo, punarinta, räystäspääskynen, lehtokurppa, kurki, joutsen, harmaalokki, liro, metsäviklo ja viimeisimpänä mustarastas, perheet pesivät samaan tai läheiseen paikkaan, ruokailevat aamuisin usein pihalla välittämättä meidän puuhailuista. Harmaasiepon pesä on aitan terassin kattoparrussa, eikä se välitä, vaikka mieheni työaitta on muutaman metrin päässä.

joutsenet

joutsenet

On tosi mukavaa ottaa vastaan talon asukas. Ja luulenpa sirkutuksesta päätellen, että ilo on molemminpuolista.
Jokaisella on oma tapa elää, oma luonne, omat tarinat.

Västäräkkejä on ollut normaalia vähemmän, johtuneeko säästä ja vähäisistä hyönteisistä

Västäräkkejä on ollut normaalia vähemmän, johtuneeko säästä ja vähäisistä hyönteisistä

pyrstötiainen

pyrstötiainen

Räystäspääskyspari on käynyt tänä kesänä tutkailelemassa, josko kannattaisi pesiä, paikka on puuliiterissä, mutta hyönteisiä on liian vähän. Pääskyset pesivät liiterissä jo silloin, kun vietimme ensimmäistä mökkikesää. Pari päivä ne yrittivät ajaa meitä pois, hyökkäsivät kohti, suihkasivat läheltä ja sen jälkeen muuttivat pois. Parin vuoden jälkeen ne tulivat takaisin, olemme oppineet elämään samassa pihapiirissä.

 Herra mustarastas

Mustarastas tuli pari vuotta sitten seudulle. Kaunis ääni ilahdutti. Viime kesänä se ruokaili pihapiirissä, tänä kesänä se valloitti harmaasiepon pesän. Poikaset valmistuivat kaksi viikkoa sitten. Vanhemmat veivät pienokaiset yön aikana lähimetsään kasvamaan. Lintu on sorea katsella, mutta vahvaluontoinen, pitää huolta reviiristä ja kesyyntyy samalla. Harmaasieppo löysi pesän läheisestä puunhangasta.

laulurastas

laulurastas

Kaikkein läheisin tuli laulurastaasta, nimesin sen Otoksi.
Lintu ilmestyi neljä vuotta sitten, siipirikko, toinen siipi maata viistäen. Se asusti pihan laitamilla, pyrähti ensin metrin kaksi ja kuntoutumisen myötä pidempiä matkoja, mutta pääasiassa asteli arvokkaasti ympäri pihaa kuunnellen matojen liikettä, käännellen päätä puolelta toiselle. Pikkuhiljaa se lähestyi meitä, tuli lopulta n. viiden metrin päähän. Eleli omissa oloissaan, mutta jos istuimme alas, tuli lähelle tai meidän paikalle, kun läksimme pois. Ylpeytensä säilyttäen se ei koskaan ottanut kontaktia, katsonut kohti.
Jännityksellä odotin seuraavana keväänä, miten Oton oli käynyt. Ja kuinka ollakaan, Otto oli hengissä ja tuli takaisin, jatkettiin eloa entiseen malliin.
Juhannusyönä Otto löysi parin. Voi sitä lemmenleikkiä ja iloittelua, hellyyttä ja intohimoa! Aamulla Otto oli poissa, tuli yhdeltätoista hetkeksi ja sen jälkeen hävisi. Ajattelen, että ne olivat jäähyväiset.

rastaan poikanen

rastaan poikanen

Jätä kommentti

*