Jää vierellein jään äärelle

Vien Sinut sadunomaiseen hetkeen, tarinaan. Näyttämönä on jälleen Kuopionlahti.

Pari päivää on ollut pakkasta. Kallavesi kutsuu luistelijat, lapsiperheet, lenkkeilijät ja raittiin ilman haukkaajat rannalle ja jäälle kokemaan vapauden hurmaa, imemään kaivattua valoa.

rannalla

jäällä

jäällä 2

Aurinko ja hieno, ohut lumipeite valaisevat maiseman. Kauan ei aurinko jaksa vielä loistaa taivaan kannella, mutta juhlii sitäkin täydemmin lepoon asettumistaan.

aurinko laskee

valokiila

valokiila 2

Jostain näkymättömästä pilvestä leijailee kevyttä lunta, maitomainen valo pehmentää maiseman, olemme kuin sadun pumpulissa, kauas ei näe tarkasti. “Kaukana kavala maailma”! Miten kaunis on hiljalleen hämärtyvä hetki

lumihiukkasia

luistelija

hämäryys

Pysähdyn katselemaan lasten innostunutta luistelemaan opettelua. Jäälle piirtyvät kevyet, auringon valaisemat jäljet. Jäljet jotka kertovat tässä hetkessä sen, että kaikesta mitä teemme, jää jälki. Ei ole “ihan samantekevää”, miten asennoidumme elämään, muihin ihmisiin lähellä ja kaukana, luontoon. Säilyvätkö vuodenajat, auringon valaisemat päivät. Äitimaa huokaa.
Nämä jäljet valaisevat, kertovat lasten ilosta ja elämänhalusta, liikkumisen riemusta.

opettelua

äidin kanssa

Katselen elämää ympärilläni tarkemmin.

Isä viettää sunnuntai iltapäivää kahden pikkupojan kanssa. Luistava alusta kannustaa pyrähdyksiin ja liukuihin. Äidille on vietävä kukkia, isä kerää kortteet käsiinsä.

kukkia äidille

Vanha kelokanto rannalla on oiva leikkipaikka. Ole sinä Tiku, minä olen Taku. Keitetään puuroa, ei ei isän toivomaa riisipuuroa, keitetään omaa puuroa.

Tiku ja Taku

Touhua katsellessani mietin, miten vähän aikaa siitä onkaan, kun omat lapset olivat pieniä. Elämä antaa uusia tilaisuuksia, onneksi, olemme saaneet lapsenlapsia! Tapaamiset ovat juhlahetkiä, arkea en ole saanut heidän kanssaan jakaa. Olen ollut enemmän huoltojoukoissa, sylinä ja turvana, mutta en ole osannut leikkiä toisin kuin mieheni, joka kantaa joka joulu tontut kotiimme. Mutta vielä ehdin opetella.

Jäälle on kirjoitettu isoin kirjaimin VIKA, A:n keskellä sydän.

vika

sydän

Pohdimme ohikulkevan nuoren kanssa mielestämme ristiriitaista viestiä. Viimeinen vai viallinen? Ja sydämen kanssa. No ainakin tämä hetki tässä on ainutkertainen.

Sydämen, valon, ilon ja lumihiukkasten koskettamana kumarrun rantatörmälle etsimään timantteja.

valo on

timantti lumella

timantti

Miten jää heijastaakaan erilaista valoa valkoista vasten kuin vielä viikko sitten rantavitikossa. Miten valkoinen puhdistaa ja avartaa, antaa toivon: oikeus ja hyvyys voittaa!

Samalla kun lopettelen kirjoittelua, kuuntelen toisella korvalla nuorten Suomi-Ruotsi jääkiekkomatsia. Vain lopun uskallan mennä katsomaan, on niin jännittävää! Ja Suomi voitti!
“Oi maamme Suomi synnyinmaa…” miten se niin raikaa ja tekee meille hyvää! Meidän nuoret, ovat ne hienoja kavereita, jokaikinen!!
Annetaan suomalaista sisua, tulta, tuiskua ja tappuraa aseiksi loppuottelua varten. Toivotetaan onnea kultaotteluun!

Hyvä Suomi!

Jätä kommentti

*