Hyräilen kuopiolaisten rakastamaa kotiseutulaulua, kun katselen laivarivistöä satamassa.
Vaikka en osaa itse savoa, kuulostaa murre ja ympärillä poriseva puhe hyväntuuliselta, niinpä tapailen sanoja.
“Kallavesj, Kallavesj, kallis kaeslarantonesj!
Siellä päevät puikkelehtii, siellä kuikat, laevat tehtii
purjehtimmaa mualimmaa, avaraa, merriin taa.”
No, jos ei tänään ihan merien taa, mutta sisävesiristeilyt kuuluvat kesään.
Venesatamassa makasiinien edessä kuopiolaisten veneet odottavat lomia ja lämmintä
Sauna vetten päällä
Turistijunan pysäkki
Kuopiossa on rantaviivaa 5442 km, kertoo netti. Mitenkäs se nyt menikään, Suomen pituus etelästä pohjoiseen, on 1160 km, siis Kuopiossa on rantoja 5 kertaa enemmän kuin koko maan pituus. Pysyttelen nyt kuitenkin siellä, minkä tunnen parhaiten, Kuopionlahden rantatietä pitkin Väinölänniemelle ja satamaan.
Ranta on kiva paikka kohdata tuttuja, ulkoiluttaa koiraa, leikkiä leikkipuistossa tai treenata.
Vasikkasaari ja hieno tuulimylly näyttäytyy mielenkiintoisena jokaisena vuodenaikana. Kesäisin sen miehittävät tuhannet pesivät lokit.
Pitääpä kaivaa lintukirja esille, tämä lintu lienee haapana.
Keskellä viikkoa illansuussa on satamassa hiljaista, terassit odottavat aurinkoa, lämmintä ja kesän tapahtumia.
Cafe Satama ja Ravintola Wanha Satama rakennukset muodostavat kauniin yhtenäisen kokonaisuuden. Molemmat ovat kauniisti korjattuja vanhoja puutaloja, sama sininen väri ja valkoiset listat.
Kuopion vanhimmassa, hempeän harmaalla taitetun roosan värisessä kivitalossa on Helmi ravintola. Kadun mainokset ohjaavat sisälle, sisäterassi on auki.
Vanha kauniisti kunnostettu ovi
Terassi ja sen ympäristö on suojaisa ja viihtyisä. Palvelu on mutkattoman iloista ja reipasta.
Valaisimet ja tarjoilijattaren kukkasomiste valaisevat hämyisää baaria
Terassilla on kolme täysikokoista omenapuuta. Vuosi sitten satuin näkemään ne täydessä kukassa
Tässä kävi juuri niin kuin turistille käy kolealla säällä. Joimme lasilliset ja päätimme mennä kotiin Maljalahden kautta. Puisto oli hoidetun näköinen, täydessä loistossa, paljon kauniita kukkia, pensaita ja siltoja. Kun satama on melko tiiviisti rakennettu, on hienoa, että vieressä rannan tuntumassa on avara ja kaunis puisto.
Kesäsäät vaihtelevat, joka ilta ei ole terassikelejä. Me odotimme kivaa kesäistä iltaa terassilla, mutta saimme enemmän. Kunnollisen lenkin ja paljon silmänruokaa.
plokkariukki
Tuula, hienoja kuvia upeista paikoista! Joskus kymmeniä vuosia sitten työpaikkani oli Maljapuron koululla, silloin osa Musiikkilukiota. Puron seutu oli pusikkoista rääseikköä ja lähinnä “pullopoikien” temmellyskenttää, ei kamalasti houkutellut käveleskelemään. Kuopio on sataman ympäristössä ja Vänärin seudulla komiata katsella, suatetaan tulla piakkoin pistäytymmään, vaikka sitten risteilylle.
Tuula Kyyrönen
Tervetuloa, plokkariukki!
Olisi varmaan mielenkiintoista muistella entisiä ja katsella tätä päivää.
Varmaan lapsenlapsesi kuulevat mielellään kokemuksiasi ja tarinoitasi.
Kuopion poika
Kiitos hienoista Kuopion kuvista. Tuli lapsuus mieleen. Asuin lapsena 50-luvulla Kasarminkadulla. Kesällä uimme Valkeisen lammessa,jotkut uskaltautuivat uimaan sen ylikin.
Kuopiolaiset eivät puhu satamasta, vaan aina laivarannasta. Sieltä ongimme lahnoja. Kuopio säilyy aina sydämessäni kotokaupunkina. Sinun kuvasi toivat mieleeni paljon muistoja. Kiitos niistä.
Tuula Kyyrönen
Huomasitko edellisen blogini? Se käsitteli Valkeisenlammen ympäristöä.
Kiva kuulla, että Sinulla on kivoja muistoja lapsuudesta.
Mielestäni Kuopio on edelleenkin kodikas ja turvallinen, ihmisen kokoinen kaupunki, hyvä paikka lasten kasvaa. Varsinkin jos perheet voivat hyvin .