Tuure Kilpeläinen ja Kaihon Karavaani Kuopion kaupunginorkesterin kanssa lavalla

Tuure Kilpeläinen ja Kaihon karavaanit pystyttivät leirinuotion Kuopion Musiikkikeskukseen perjantaina 1.4. ja ottivat mukaansa täyden salillisen yleisöä.

Kuopion kaupunginorkesterin sinfoniset soinnut, kapellimestarina Jarkko Kiiski, yhdistettynä kulkurin kaihoon, haikeisiin tunnelmiin, kansanlaulujen poljentoon ja muistoihin, ihmisen kokoisiin tarinoihin, uusiin kappaleisiin ja klassikoihin, tempaisivat mukaansa täyden salillisen yleisöä, tarjosivat ikimuistoisen kokemuksen.

Kaihon karavaanarit ja orkesteri

Vaikka tarinoiden pohjalla oli koskettavia pienen ihmisen kokemuksia, kaihoa ja pettymyksiä, kuljettivat selkeä tarttuva rytmi mieltä kevyesti eteenpäin, rullaava poljento vei uusiin seikkailuihin.

Tunnelmaa tehostivat vaihtuvat valomaisemat.

Sanoista sai hyvin selvää, mielikuviin oli helppo mennä mukaan. Volyymin vaihteluiden käyttö oli taitavaa, välillä pauhasivat torvet, välillä keskityimme viuluihin tai kosketinsoittimiin, rumpuihin tai kitaraan ja sitten oli täysin hiljaista, vain laulu, kuiskaten, johon yleisö sai yhtyä.

IMG_8042cn

Minä tahtoisin tahtoisin tahtoisin

“Jos saisin päättää
minä riisuisin aseista maan
ja määräisin armeijat ruusuja istuttamaan.
Jos saisin säätää
minä ottaisin rikkailta pois
ja kaikilla kodeissaan
yölampun lämpöä ois oijoi!”

IMG_8044cn

Sillä unelmat kantavat meitä

“Mitä on unelman edessä,
onko se lompakon reikä
vai muovitaskussa kuvia
vapauden vievistä lapsista.
Mut ehkä taskusi pohjalla
on pieni kiiltävä unelma.
Kanna mukanasi unelmaa,
sille pieniä lantteja heitä.
Kanna mukanasi unelmaa,
sillä unelmat kantavat meitä.”

kaihon k 2n

Rakkaudella on nälkä

“Joskus mun rakkaus on pelto
ja ma puurran saappaat paskassa
löytämättä mullan alta ituakaan.
Pienintäkään versoa.

Ja mun rakkaus ajaa ojaan.
Ma vaan seison siinä tumput suorina.
Kaivelen mun tupakoita, bensa valuu.
Ja liekit loimuaa.

Kun rakkaudella on nälkä
hullun lailla verta ja lihaa se haluaa.
Rakkaudella on jano.
Ei pelkät sanat
voi sitä sammuttaa.
Sillä ilman kosketusta
se nääntyy ja nukahtaa.
Jossei ruoki rakkautta,
sen voimat katoaa.”

kaihon k 3n

Lisätään lämpöä, Yksinäisen miehen puku, Valon pisaroita, Jäähyväiset ja lukuisat muut Tuure Kilpeläisen sanoittamat ja säveltämät lyriikat, niiden tunteet ja tarinat puhuttelivat minua ja kaikkia meitä, jotka saimme olla mukana kyseisessä konsertissa.

Hyvä musiikki ei tunne rajoja. Tuure Kilpeläisen kappaleet ovat universaaleja, maailman musiikkia, lasten musiikkia. Me ihmiset olemme kuitenkin varsin samanlaisia ihonväristä, sukupuolesta tai rodusta huolimatta. Kaipaamme ja etsimme rakkautta, yhteisöllisyyttä, oikeudenmukaisuutta, toivoa. Ja aitoutta. Me uskoimme, mitä Sinä Tuure meille kerroit.

pun. ruusu

Kommentit

  • Veikko Kastinen

    Hyvä Tuula että tuot tällaisia positiivisia asioita esille. Musiikki ja laulut ovat sellaisia. Itselleni laulujen sanat, sanoitus on tärkeää, eli tarinat kuten kirjoitat.
    En ole juurikaan Tuure Kilpeläistä kuunnellut, täytyypä kuunnella. Hyvä että hänen laulussaan on kuuluvat sanat.
    Nykylaulajien laulutekniikka on sellaista että minun korva ei kuule sanoja, siten laulu ei sano minulle mitään. Nuorten korville lie tarkoitettukin.
    Eilen kuuntelin: Soi vienosti murheeni soitto (on sanomaa).

  • Tuula Kyyrönen

    Kiitos Veikko!
    Ihan niin, tämä aika tarvitsee iloa ja voimaa arjen kohtaamiseen, asioiden mittasuhteiden ymmärtämiseen ja mikä minun paikkani on tässä kaikessa.
    Kaiho Karavaaneissa ja Tuure Kilpeläisen lauluissa on hienoa se, että se puhuu tavallisen ihmisen kieltä konstailematta. Yhdistää menneet ja tulevat sävelineen ja sanoituksineen.

Jätä kommentti

*