Tyynellä lammella soutelemassa illan suussa

LAMPI ON PEILITYYNI

On ilta. Aurinko laskee kohta.
Takana on fyysisesti rankka päivä, perennapenkkien perkaamista, kivien rahtaamista metsästä. Laitamme saunan lämpiämään ja lähdemme soutelemaan.

IMG_8972cn

Suokukat ja villat ovat alkaneet kukkimaan ihan veden rajassa.

Suokukat ja villat ovat alkaneet kukkimaan ihan veden rajassa.

Mikähän lintupariskunta soutelee kaislikossa? Täytyy tutkia lintukirjaa.

Mikähän lintupariskunta soutelee kaislikossa? Täytyy tutkia lintukirjaa.

Lampi on peilityyni. Viisto valo ja lähestyvä hämärä vahvistavat värejä.
Airosta tippuvat pisarat rikkovat veden pinnan ja laajenevat ympyröinä. Ympäröivä metsä heijastuu veden pintaan, toistaa värit, mutta kuva elää, väreilee, vesipisaroiden ja lähes olemattoman tuulen virin kosketuksesta.

VEDEN PINTA ON PEILI

Mitä tarinaa se haluaa kertoa minulle juuri tässä tilanteessa? Mieleeni palaavat Martti Lindqvistin opetukset. Olemme toistemme peilejä. Ympäröivä maailma näyttää aina omaa kuvaani tai toisinpäin, havaitsemme ja tunnistamme vain sen, mikä meissä on omaa, joko tiedostettua, keskeneräistä tai salattua.

IMG_8917cn

IMG_8924n

IMG_8945n

Jos joku henkilö loukkaa minua sanoillaan, nousee mieleeni spontaanisti kiukku tai paha olo. Kukin meistä reagoi omalla tavallaan, kun oikeampi tapa olisi pysähtyä miettimään. Asettua toisen asemaan, kysellä ja ennenkaikkea kuunnella, mikä on aiheuttanut hänen pahan olonsa
Minä olen edelleen sama henkilö kuin olin ennen hyökkäystä. Ja jos tunnistan, ymmärrän, tehneeni väärin, ovat katumus, anteeksipyyntö, mahdollisuus sopimiseen ja anteeksi saamiseen lopulta voimauttavia tunteita molemmille osapuolille.

”Minua vastapäätä joko ulkoisessa tai sisäisessä todellisuudessa on jotakin tai joku, joka kutsuu, haastaa, uhkaa, viettelee, kyseenalaistaa, pyytää tai lupaa jotakin. Se käynnistää minussa prosessin. Elävät peilit näyttävät minulle sen, mikä minussa itsessäni on jollakin tavoin avoimena, kesken toteutumistaan ja ratkaisuaan odottamassa.
Siihen mikä on vastapäätäni, ihminen, olio tai asia, suhde voi perustua vaikka samanlaisuuteen, peräkkäisyyteen, käänteisyyteen, täydentävyyteen tai vastakkaisuuteen.”

-Martti Lindqvist-

ELÄMÄ ON ARMOLLINEN

Saan aina uudelleen ja uudelleen tilaisuuden oppia. Mieleeni on jäänyt myös opetus, että aina kun nousee spontaanista EI, niin on syytä pysähtyä tutkimaan, mitä kiellän tai pakenen.

IMG_8928cn

IMG_8936cnn

IMG_8932n

Kun airosta putoaa vesipisara, muodostuu ympyrä, joka laajenee ja laajenee, muodostaa uusia ympyröitä ympäri ja ympäri, heikkenee ja häviää näköpiiristä, mutta ei häviä vaan muuttaa olomuotoon.
Ympyrä kertoo jatkuvuudesta. Meillä on aikaa valita, missä kierteessä haluamme kasvaa, kohdata omat ihmisenä olemisen peruskysymykset, oppia virheistä. Yksin en siihen pysty, tarvitsen peilejä ympärilleni.
”Sattumaa ei ole”, sanoi opettajani Martti Lindqvist.

Tarvitsen auttavia käsiä, enkeleitä.

Rannan höyhen, enkelin ja suojeluksen symboli.

Rannan höyhen, enkelin ja suojeluksen symboli.

Kommentit

  • E.Y.

    Onnitteluni hienoista kuvista ja hyvästä tekstistä!

  • Jari Holopainen

    Samaa mieltä E.Y.: kanssa. Miten tyynessä pinnassa ilmenevä väreily pistääkin mäntymaiseman jännittävästi mutkalle?

  • Tuula Kyyrönen

    Kiitos E.Y ja Jari!

    Samaa voisi sanoa ihmismielestä.
    Tyyni ilta, rauha, hiljaisuus, hiljakseen soutelua, päälle sauna, sitä olettaisi, että aivot nollautuvat. Mutta tyhjä tila täyttyy, jopa niin, etten osannut nukkua. Läksin kuvaamaan auringonnousua ja hiljakseen laskeutuvaa sumua heti kello kolmen jälkeen.
    Se onkin sitten uusi tarina.

  • Veikko Kastinen

    Tuula,kun en malta niin tuon tähän omia ajatuksiani. Näämme myös toisissa ihmisissä omat vajavaisuutemme ”virheemme”. Kun sanomme EI emmeköhän kiellä sillä pelkoamme. Kun joku loukkaa sanoillaan, hänellä on paha olo, jos sinä loukkaannut niistä sinä otet ottanut sen huonon olon itsellesi vastaan.
    Elämä on mielenkiintoista, et arvaakkaan miten paljon kärsimystä ja ymmärtämättömyyttä tarvittiin noihinkin ajatuksiin.

  • Tuula Kyyrönen

    Veikko, olen yrittänyt sanoa ihan samaa.
    Olemme käyneet elämän oppikoulua :).
    Monesko luokka lienee menossa, kun välillä jää luokalle?

    • Veikko Kastinen

      Tuula, elämänkoulu on siitä hyvä ettei siitä valmistu koskaan. Eihän se hyvältä kuulostaisi jos sanoittaisiin keskeneräisenä ”olet valmis”.

  • Jari Holopainen

    Oman ryhmäanalyysin jälkeen olen pohtinut useaan otteeseen ajan olemusta. Millaisia kuvia tai kokemuksia ihminen voi muistaa ja mitä tapahtuu kun niihin syntyy uudenlainen suhde? Kuvat elävät.
    Maiseman heijastus vedenpinnassa voi joskus olla selkeä, mutta joka erilaisten voimien vaikutuksesta voi ryhtyä väreilemään. Voi käydä niinkin, että aikaisemmin selkeä kuva häipyy pitkiksikin ajoiksi näkyvistä, kunnes sen tyynessä voi nähdä jälleen.
    Mitä tällä välin on tapahtunut – kuva ei ole sama vaikka se samalta saattaa näyttääkin. On tapahtunut muutos. Ehkä tyvenen hetkessä voi tunnistaa palan ikuisuutta, tason muotoelementin, jolta kaikki ryhtyy jälleen muotoutumaan voimasuhteiden lainalaisuuksien myötä toiseksi.

    • Tuula Kyyrönen

      Aamulla heräillessä, unen ja valveen rajatilassa kirkastui Jarin käyttämä pöytä symboliikka ikuisuuden vertauskuvana. Sehän näkyy täysin tyynessä veden pinnassa.
      Virtaus on taas kuva elämästä.

  • Tuula Kyyrönen

    Heititpä Jari laajan kysymyksen! Kiitos!

    Oma mielemme voi suojella meitä, jotkut tapahtumat voimme unohtaa kokonaan tai annamme niille uuden selityksen. Näin käy esimerkiksi kun lapsi yrittää suojella vanhempiaan.
    Muistelin juuri päivällä, miten vanhempamme rupesivat yht`äkkiä riitelemään ja jopa uhkailemaan. Isä oli sairastunut vakavasti, mutta meitä lapsia haluttiin suojella eikä kerrottu totuutta.
    Riitely pelotti meitä lapsia. Myöhemmin aikuisena kaikki ilkeily satutti, vaikka en itse ollut kohde, jopa itketti.
    Lapsena halusimme olla vahvoja, auttaa vanhempiamme, mutta suru ja pelko oli jäänyt käsittelemättä ja muistutti aikuisena, kun minulla oli varaa antaa tunteiden tulla pintaan.

    Lisäksi ajan myötä me itse muutumme, vaikka kuva olisi selkeä ja totta, annamme sille eri merkityksen. Ja varsinkin unohdettu pahuus vaikuttaa tunnetasolla. Insestin uhri oireilee eikä tiedä miksi on paha olla.

    Kaiken lisäksi kannamme sukujemme tarinaa, mikä näkyy kulttuurissa sekä alitajunnassa, vaikka kukaan ei olisi asiaa sanoiksi pukenut.

  • Kirsti Viljamaa

    Aivan suunnattoman upeita kuvia ja niihin liittyviä ajatuksia!
    Hienoa!

  • plokkariukki

    Eilen serkkupojan kanssa aarnimetsän keskellä hiljalleen virtailevan joen penkalla totesimme sanoittakin: nyt sielu lepää. Perhovapa nojallaan ikikuusta vasten, mikkihiirimukissa mustaa kahvia, tämä on elämä! Kiitos Tuula upeista kuvista ja tekstistä!

  • Seija Hämäläinen

    Kiitos, Tuula puhuttelevista kuvistasi ja syvällisistä teksteistäsi. Sinulla täytyy olla erikoiset silmät, rakastava sydän ja seesteinen mieli löytääksesi niin paljon kauneutta mitä kuvissasi on. Luonto ei näytä salattuja aarteitaan malttamattomille, eikä itsekäs osaa antaa pienille yksityiskohdille niiden ansaitsemaa arvoa. Kiitos, että poimit meille kauneutta tajuttavaksi.

Jätä kommentti

*