Uskontojen suhde tieteeseen symposium

Mihin  uskon, tieteeseen vai uskontoon vai molempiin?  Mikä on uskontojen ja tieteen suhde?  Voidaanko rationaalisesti perustella elämää, syntyä ja kehitystä?

Näihin kysymyksiin etsittiin ja annettiin vastauksia Itä-Suomen yliopistolla 7.2.17 järjestetyssä symposiumissa: Juutalaisuus, kristinusko, islam: Mikä suhde tieteeseen? 

Mukana olivat rehtori Jukka Mönkkönen ja puheenjohtajana professori Jussi Kauhanen,
alustuspuheenvuorot käyttivät piispa Jari Jolkkonen, ylirabbiini Simon Livson, imaami Anas Hajjar,  professori Jukka Korpela ja professori Olli-Pekka Ryynänen.

Tilaisuus kuului osana YK:n uskontojen ja katsomusten yhteisymmärrysviikkoa, jota vietettiin 30.1.- 5.2.2017.

Tilaisuuden järjestäjät olivat:
Itä-Suomen yliopisto
Kuopion hiippakunnan tuomiokapituli
Kuopion ev.lut. seurakuntien oppilaitostyö
Euroopan tiede- ja taideakatemia

Keskustelu oli esimerkillistä, kanssaihmisten arvoja kunnioittavaa, luennoitsijat tunsivat toistensa tutkimusalueita, valtava määrä tietoa idän ja lännen  historian kautta tähän päivään. Kerta kaikkiaan viisaita miehiä.

 

Mitä jäi maallikon laariin päällimmäiseksi?

Darwinin kehittämään evoluutioteoriaan

selityksenä elämän kehittymisen vaiheista uskovat kaikki uskontojen edustajat lukuunottamatta muutamia ääriryhmiä, professorit ja tiedemaailma uskovat täysin.

Juutalaisuudessa on eniten hajontaa, vanhoilliset (mm. ortodoksijuutalaiset) uskovat vanhan testamentin kertomukset kirjaimellisesti todeksi, mutta toisaalta nobel palkinnon voittajissa on eniten juutalaisia, mikä johtuu ylirabbiini Livsonin mukaan sekä tieteiden arvostamisesta että tavasta opiskella kumppanin haastamisesta.

Imaami Anas Hajjar korosti islamin uskon kehoitusta tutkia universumia, luontoa, eläimiä, etsiä oikeellisuutta noudattamalla kolmea sääntöä: 1. Kokeilu ja todiste  2. moraali 3. oppimisen etiikka

Piispa Jari Jolkkonen syvensi kristinuskon ajattelutapaa vertauksin: “Raamatun luomiskertomus vastaa siihen, mihin mikroskooppi ja kaukoputki eivät koskaan voi vastata: että kaikki elämä on syntynyt järkevän ja hyväntahtoisen Luojan rakkaudesta (ei sattumalta), että maailma on hyvä (ei paha), että jokainen ihminen on pyhä ja arvokas (ei pelkkää solulimaa) ja että ihminen on asetettu viljelemään ja varjelemaan Jumalan luomakuntaa lempeän puutarhanhoitajan tavoin (tehtävä jossa olemme epäonnistuneet karmeasti).

 

Tieteen ja uskonnon välillä vallitsee konflikti tai ristiriita.

Valistuksen ajan rationalismi,  käsitys siitä, että tieto ja tiede voivat korvata uskonnon sekä skeptisyys, poliittiset tarkoitusperät, luonnontieteellinen empiirinen tutkimus ja tiedon merkityksen korostaminen synnyttivät syvän konfliktin kirkon ja tiedemaailman välille, kertoo professori Jukka Korpela. Saman näkemyksen esittivät kaikki esitelmöitsijät historian katsauksessaan. Tänä päivänä varsinkin uusateistit  korostavat ja hyödyntävät darwinismia professori Olli-Pekka Ryynäsen mukaan.
Historiallisen ja filosofisen konfliktimallin mukaan “uskonto näyttäytyy taikauskon ja sokean, kritiikittömän uskon linnakkeena, joka on pyrkinyt läpi historian kahlitsemaan tiedettä ja ajattelun vapautta. Tämän väitteen mukaan tiede on ainoa varteenotettava järjen, totuuden ja moraalin lähde, joka on länsimaissa voittanut uskonnon, mistä on puolestaan seurannut uskonnon julkisen vaikutuksen heikentyminen”, esittää piispa Jari Jolkkonen ja jatkaa:
Dialogiaa ja kumppanuutta
Oman näkemykseni mukaan luonnontiede ja ”uskonto” ovat kyllä kiinnostuneita eri asioista: toinen tahtoo selittää maailmaa, toinen puhdistaa ja pelastaa sen. Toisaalta ne puhuvat samasta todellisuudesta. Siksi ne voivat kohdata ja keskustella keskenään, vaikuttaa toisiinsa. Monet teologit, filosofit ja tieteilijät ovat pyrkineet edistämään tieteen ja uskonnon vuoropuhelua. Yhtäältä dialogin ja yhteneväisyyden tavoitteena voi olla kokonainen maailmankatsomus, joka yhdistää piirteitä sekä tieteestä että uskonnosta.
Itse tarvitsen tätä vuoropuhelua viisauden etsimiseen. Tiede kertoo meille todellista tietoa (lat. scientia), joka on välttämätöntä. Pelkkä tieto ei kuitenkaan riitä ihmiselle, ja pahimmillaan sen itsekäs käyttö voi vääristyä tuhovoimaksi. Siksi tiedon on jalostuttava ja kehityttävä viisaudeksi (lat. sapientia, kreik. sofia). Sen etsimisessä tieteillä ja uskonnollisilla traditioilla on paljon annettavaa toisilleen. (Jari Jolkkonen)

Joistakin tilannesidonnaisista jännitteistä huolimatta tieteen (lähinnä luonnontieteet) suhde kristillisiin kirkkoihin on ollut pääasiassa neutraali tai positiivinen. Dialogi ja kumppanuus kuvaavat luonnontieteen ja kristinuskon kanssakäymisen historiallista todellisuutta paremmin kuin konflikti. 

 

 

 

Tieteellä ja uskonnolla on omat tehtävänsä, vaikka puhuvat samasta todellisuudesta

Professori Olli-Pekka Ryynänen ja piispa Jari Jolkkonen esittivät saman näkemyksen:  Tiede tutkii ulkopuolista maailmaa, mitattavaa todellisuutta ja ilmiöitä ja on itsessään jatkuvassa korjausliikkeessä. Uskontojen rooli on eettisyyden ylläpitäminen, antaa “arvo”, puhdistaa ja pelastaa. Kummallakin on oma tehtävänsä ja siksi on tärkeää käydä jatkuvaa dialogia, säilyttää kosketuspinta, kehittyä samaan tahtiin siitäkin huolimatta, että rajapinta on kapea.

Merkittäviä keksintöjä voidaan käyttää oikein luomakunnan hyväksi tai täysin moraalittomasti varsinkin luonnontieteissä ja tekniikassa kuten vaikkapa lääketieteessä, aseteollisuudessa ja tietokonemaailmassa.

Luonnontiede lähestyy metafysiikkaa. Mielenkiintoinen oli Olli-Pekka Ryynäsen kertomus, kuinka pitkälle outouden maailmassa voidaan mennä, kun käsitellään puhtaita matemaattisia malleja. Todellisuuden rakenne muuttuu, maailmankaikkeus jakaantuu koko ajan vaihtoehtoisiksi todellisuuksiksi. Yksi edelläkävijöistä, ruotsalainen Oxfordin yliopiston filosofian professori Nick Bostrom sanoo, että olemme osa tietokone simulaatiota, tämä maailma ja elämä on peli, rinnalla voi olla muita todellisuuksia.  Kuka sillä pelaa? Kuka katkaisee virran?

 

Olli-Pekka Ryynänen jatkaa, että jumala on helpompi käsittää kuin multiversumi.

“Raamatun luomiskertomuksessa Jumala itse antaa ihmisen tehtäväksi: Viljele ja varjele. Meillä on siis Jumalan antama hyödyntämistehtävä: viljele vapautuneesti maata, mutta myös tieteitä ja taiteita. Tähän kuuluu erottamattomasti Jumalan antama varjelemistehtävä: varjele Jumalan maailmaa ja rakenna rauhaa ja oikeutta ihmisten kesken. Näiden yhdistäminen on todellista viisautta. Siihen Luoja kutsuu meitä ihmisinä ja tutkijoina. Tässä tehtävässä Jumala meitä auttakoon”. (Piispa Jari Jolkkonen, promootiosaarna)
Otteet piispa Jari Jolkkosen alustuksesta: www.kuopionhiippakunta.fi/?x20043=2435335 ja
promootiosaarnasta. https://www.uef.fi/documents/676599/…/c0bb69cf-f871-4480-8462-a61b51ebb76c

Kommentit

  • Jussi Kuosmanen

    Tuula, mielelläni valotan ajatuksiani lisää:

    1. Tieteen keksintöjä ei todellakaan sovelleta aina eettisesti. Kauheimmat esimerkit lienevät Hiroshimaan ja Nagasakiin pudotetut atomipommit. Mutta ei silti voi lähteä ajatuksesta, että epäeettiset teot lähtevät ihmismielestä ja korkeampi eettisyys on meistä erillään olevasta Jumalasta. Kyllä ne molemmat syntyvät samassa paikassa: aivoissamme. Luonnossa (lue: kaikkeudessa) sinänsä ei ole eettisyyttä. Sitä on vain meissä, ihmisissä. Ja onneksi on. Meidän on viisainta varjella eettisyyttämme, koska se on ylevin ominaisuutemme. Ok. Myönnän. Parhaimmillaan uskonnot ovat olleet sen ylläpitäjiä ja välittäjiä sukupolvelta toiselle, ja se on hyvä, mutta… Se on silti vain korkein inhimillinen ominaisuus. Eettistä elämäntapaa voi noudattaa myös ILMAN uskontojen jumaluskoa.

    2. Kultainen sääntö menee kristinuskossa (Jeesuksen sanomana) näin: Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Ja esim. kungfutselaisuudessa näin: Älä tee toisille sellaista, mitä et haluaisi itsellesi. Mielestäni tuohon sisältyy kaikkien uskontojen parhaat käskyt ja kiellot timmissä paketissa. Mitään muuta ei tarvita elämänohjeeksi. Ei kymmentä käskyä ja vielä vähemmän niiden tuhatsanaisia selityksiä.

    Mitä taas tulee Jeesuksen suuhun laitettuun rakkauden kaksoiskäskyyn, jonka eka osa menee: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.., niin siinä taas tarvittaisiin se jatkoselitys. Minäpä laadin sen: …koska OLET pohjimmiltaan hän. Et elä kuvittelemassasi erillisyydessä, vaan kaiken ykseydessä. Josta taas pääsen selittämään mitä tarkoitan erillisyydellä ja ykseydellä:

    3. Kun kaikki alkoi, oli vain yksi. Tieteen mukaan se pamahti alkuräjähdyksenä. Laajeni. Ja jos jokin laajenee, se pysyy silti edelleen vain yhtenä. Toki sen yhden osaset voivat kuvitella olevansa erillisiä, niin kuin ihmisen kohdalla tapahtuu. Sitä sanotaan tietoisuudeksi.
    Mutta pohjimmiltaan osaset ovat edelleen sitä yhtä, sen ilmentymää. Eivätkä voi muuta olla, vaikka haluaisivat. Aivan kuin aallot eivät ole itsenäisiä, vaan samaa vettä kuin merikin.

    Ihmisaivot toimivat niin, että kaikki pitää luokitella. Niinpä me pilkomme havaitsemaamme maailmaa tieteen avulla yhä pienemmiksi. Lopulta kvanteiksi. Jokainen maailmankaikkeuden kvantti on kuitenkin salaperäisesti yhteydessä jokaiseen muuhun kvanttiin. Eli tutkiessamme kvanttia, me samalla tutkimme sitä alkuperäistä YHTÄ.

    Jos tuosta käyttäisi uskonnollisia ilmaisuja, niin tuota YHTÄ voisimme nimittää Jumalaksi. Silloin me itse olemme erottamaton osa jumalaa. Ja tietenkin myös lähimmäisemme on.

    Jos sen tiedostamme, niin ”Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi” saa sata kertaa syvemmän merkityksen. Mitä teet toiselle, teet aina itsellesi – koska olet samaa. Silloin myös rakkauden kaksoiskäskyn loppuosalle tulee mielekäs merkitys: .. ja Jumalaa yli kaiken. Eli kun mitään muuta kuin Jumala ei ole, niin rakastamalla häntä, me rakastamme olemassaoloamme ja KAIKKEA siihen liittyvää. Myös sitä lähimmäisistä paskamaisinta ja inhottavinta.

    • tuulamyriam

      Ihan ensiksi, kiitos Jussi! Vilpittömyytesi on koskettavaa. Kunnioitan vakaumustasi, et päästä itseäsi helpolla.

      Hyvän ja pahan teemasta ajattelen, että myös Jumala / Luojalla on ollut pimeä puoli jo aikojen alusta (Jung), hän tuntee ihmisen kipuilun, tunsi jo antaessaan lahjaksi vapaan tahdon.

      Kun puhumme uskonnosta, on käsite väärä, koska ei ole mitään yleistä yhtä uskontoa (Jolkkonen), on vain erilaisia suuntauksia (juutalaiset, katolilaiset..), jotka kaikki ovat lopulta menossa samaan taivaaseen eikä kenelläkään ole oikeutta määritellä Jumalaa, hän on tuntematon. Me ihmisparat pyrimme tekemään hänestä itsellemme sopivan ja ymmärrettävän, itsemme kokoisen.

      Kultainen sääntö niin kuin Sinä kuvasit, mykisti täysin. Tulen lukemaan sitä useasti, nyt en osaa muuta kuin kiittää. Ja toivoa, jospa sana muuttuisi teoiksi!
      Kaikkea hyvää Sinulle, lukijani!
      Tuula

    • tuulamyriam

      Jussi, kirjoita näin: ” Ok. Myönnän. Parhaimmillaan uskonnot ovat olleet sen ylläpitäjiä ja välittäjiä sukupolvelta toiselle, ja se on hyvä, mutta… Se on silti vain korkein inhimillinen ominaisuus. Eettistä elämäntapaa voi noudattaa myös ILMAN uskontojen jumaluskoa.”
      Tämä ajatus on pohdituttanut. Luin Martti Lindqvistin ajatuksia: “Jumalasuhde ei ole missään mielessä moraalisten suoritusten asia. Koska kaikille ihmisille on annettu järki ja omatunto, hyvä elämä on koko ihmiskunnan yhteinen projekti, jonka läpitunkemana voimana on lähimmäisenrakkaus.”
      Eli olet Jussi oikeassa. Kenelläkään meillä ei ole oikeutta totuuteen. Tärkeimpiä ovat oikeat kysymykset, kuin vastaukset.

Jätä kommentti

*