Väliaikaista

Hennot jäähileet kestävät yleensä vain hetken, nousevan auringon säteet sulattavat jään.

Elo ihmisen huolineen, murheineen, se on vain väliaikainen
Ilon hetki myös helkkyvin riemuineen, se on vain väliaikainen
Tämä elomme riemu ja rikkaus, sekä rinnassa riehuva rakkaus
Ja pettymys tuo, totta tosiaan, väliaikaista kaikki on vaan

Väinölänniemellä urheilukentän vieressä puiden siimeksessä on pieni lampi, jonka rannat jäätyvät  pakkasyön jälkeen ensimmäisenä.

Väinölänniemellä urheilukentän vieressä puiden siimeksessä on pieni lampi, jonka rannat jäätyvät pakkasyön jälkeen ensimmäisenä.

dscn1377n

dscn1387n

Tuoksu viehkeinkin kauneimman kukkasen, se on vain väliaikainen
Aika kultaisen, heljimmän nuoruuden, se on myös väliaikainen

Sinun tyttösi hempeä kauneus, sekä huulien purppurapunerrus
ja hymynsä tuo, totta tosiaan, väliaikaista kaikki on vaan

Oikotie kotiin yli kirkonmäen, ovi on auki, kutsuu sisälle rauhoittumaan, hiljaisuus, luonnon taideteos "enkeli" vai "rakkaus"  ikkunassa..

Oikotie kotiin yli kirkonmäen, ovi on auki, kutsuu sisälle rauhoittumaan, hiljaisuus, luonnon taideteos ”enkeli” vai ”rakkaus” ikkunassa..

Olohuoneen ja keittiön ikkunan takana lehmuksen oksille jäätynyt lumi alkaa sulamaan. Haurasta.

Olohuoneen ja keittiön ikkunan takana lehmuksen oksille jäätynyt lumi alkaa sulamaan. Haurasta.

Hurma viinin mi mieltäsi nostattaa, se on vain väliaikainen
Ja se heili, joka helyt sulla ostattaa, se on myös väliaikainen

Tämä elomme riemu ja rikkaus, sekä rinnassa riehuva rakkaus
Ja pettymys tuo, totta tosiaan, väliaikaista kaikki on vaan

Kallaveden aava selkä sinnittelee vielä hetken avoimena, rannan kortteen timantit vilkkuvat ja välkkyvät, valaisevat kulkijan mielen.

Kallaveden aava selkä sinnittelee vielä hetken avoimena, rannan kortteen timantit vilkkuvat ja välkkyvät, valaisevat kulkijan mielen.

img_5694cp

Tämä elomme riemu ja rikkaus, sekä rinnassa riehuva rakkaus
Ja pettymys tuo, totta tosiaan, väliaikaista kaikki on vaan

Väliaikaista kaikki on vaan…

Tätä suomalaiseen mielenmaisemaan uppoavaa jenkkaa ovat meidän päivinämme esittäneet mm. Tapio Rautavaara, Vesa-Matti Loiri ja Samuli Edelmann. Kappale on itse asiassa melkein yhtä vanha kuin itsenäisyytemme eli 1920 – 1930 luvuilta. Tekijöiksi on merkitty Pekkarinen – Jurva, eli Tatu Pekkarinen on tehnyt sanat ja sävelen rakastettu kuplettilaulaja Matti Jurva.

Kaikella on aikansa, nyt on aika mennä eteenpäin. Lopetan blogin kirjoittamisen entiseen malliin. Toivon, että tulet edelleen yhteiselle matkalle seuraamaan valokuvablogejani, kohden uusia seikkailuja. En tiedä itsekään, mitä eteen tulee, mitä minulle annetaan, aion olla avoin. Katsotaan objektiivin läpi luonnon kiertokulkua, kaunista Kuopiota ja Kallavettä, hyvin läheltä tai kaukaa, laajakuvana.

Kiittäen

Tuula

Rantatörmälle on jo kerääntynyt  pieni lumikinos

Rantatörmälle on jo kerääntynyt pieni lumikinos

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    Mukavasti sanailtu ja kuvitettu! Laitoin peukun

    Muistan tuon laulun ja sanat jostakin lapsuuteni aikoina esitetystä elokuvasta, etteivätkö vain Ansa Ikonen ja Tauno Palo olisi olleet asialla … tottahan noita ohimeneviä juttuja voi sanoa väliaikaisiksi ja luontoa (ja kirkkoa) pysyviksi eri aikojen tiimellyksessä … kaikkea, myös ralleja tarvitaan (muistan nuo sanat varsin hyvin)

    ONNEA UUSILLE POLUILESI!

    • Tuula Kyyrönen

      Kiitos Eino!

      Väliaikaista vai ei, riippuu perspektiivistä. Ikuisuuden näkökulmasta olemme tomuhiukkanen, mutta So What! That`s my life!
      Onhan meillä muistot! Ja juuret!

      Sait Eino mielikuvitukseni laukkaamaan.
      Kun muistelemme yhdessä, vaikkapa elokuvia, olemme me, osa yhteistä tarinaa.

  • Jari Holopainen

    Kiitos kuvista, ajatuksistasi ja avustasi matkan varrella. Itsekin olen miettinyt väliaikaisuuden filosofiaa viime aikoina, ikään kuin se olisi kokenut muodonmuutoksen pysyvyydeksi. Silloin muutoksen voisi ajatella olevan hyväksi. Parhain terveisin Jari.

    • Tuula Kyyrönen

      Jari, uskon että kannattaa kuunnella enemmän sydäntään kuin pelätä muutosta ja mahdollisia epäonnistumisia. Saattaa olla, että jälkeenpäin näkee, että tarvitsin tämän kipeän kokemuksen oppiakseni, kasvaakseni itseni kokoiseksi. Käynnistymiseen tarvitaan kriisin poikanen.

      Kiitos Jari kaikista pohdinnoistasi! Ajattelen, että olet etsijä. Sopiiko se Sinun mielestäsi yhteen tieteellisen maailmankuvan kanssa? Asia on näin, kunnes toisin todistetaan? Onko siis mikään pysyvää?

      • Jari Holopainen

        Tieteestä on jäänyt päällimmäisenä mieleen toisaalta-toisaalta-periaate sekä se, miten maailmaa ja tutkimuskohdetta voi katsoa niin monesta näkökulmasta. Totuuksia ja totuusteorioitakin on useita. Kyllä tiede on ollut hyväksi etsijän tiellä. Näkökulma muuttuu tutkimuksen myötä.
        Blogi on tarjonnut mahdollisuuksia liittää mukaan kokemuksellisuutta, ja omanlaista ajattelun vapautta erilaisten teemojen yhdistelyn myötä. En osaa sanoa kuinka kauan näitä blogikirjoituksia tulee itsekään työstettyä. Parin viikon päästä selviää erään tutkimusrahoituksen kohtalo, jonka jälkeen maailma on toisenlainen, kävi miten kävi. Työttömyys on tarjonnut omanlaista näkökulmaa elämäntilanteeseen ja blogiin, mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos tapahtuu jokin Sotkamon ihme, kuten pääministeri äsken uutisissa asian ilmaisi.

        • Tuula Kyyrönen

          Toivon Sinulle Jari kaikkea hyvää, jospa tämä tuleva case olisi juuri SE oikea juttu. Pidetään peukut ja kaikki ukkovarpaatkin pystyssä!

          Olen varma, että meistä bloggaajista saat hyvän kannustus porukan:).

  • serkku Riitta

    Hienot kuvat Tuula

    • Tuula Kyyrönen

      Kiitos Riitta! Arvasin, että Sinulla on hyvä maku:)!

  • Jussi Kuosmanen

    Sinulla on kyllä ainutlaatuinen kyky löytää kuviesi kautta pienten yksityiskohtien kauneus. Osoitat niillä, että ihmisen näkökulmasta olevainen koostuu pelkästä ihmeestä

    • Tuula Kyyrönen

      Kiitos Jussi!

      Eikö elämä, olevaisuus olekin ihme? Itsestäänselvyydet joutuvat puntariin vasta kun on luopumisen aika. Kiireessä ja kaikkivoipaisuudessa ylenkatsomme elämän lahjaa.

      Minua on puhutellut viime aikoina ”Vanhenevan naisen rukous” 1600-luvulta:
      ”Herra, sinä tiedät paremmin kuin minä itse, että olen tulossa vanhaksi, ja jonakin kauniina päivänä olen vanhus.
      Pidätä minua muuttumasta puheliaaksi ja varjele minua ennen muuta siltä kohtalokkaalta luulolta, että minun on sanottava jotain joka ikiseen asiaan ja joka tilanteessa.”

      Ajattelen, että jos yritän tehdä parannusta, puhua vähemmän, niin jospa kuvani puhuisivat. Kuvat ovat minulle lahjoja, yritän saada näkyväksi sitä mikä on, luonnon ihmettä.

Jätä kommentti

*