Kevään aikana kävin pitkiä keskusteluja äitiä hoitavien sairaanhoitajien ja ao. osaston lääkärin kanssa. Kerroin, että halusin äidin kotiin. Lääkäri sanoi pohtivansa asiaa ja toivoi, että voisi puhua henkilökohtaisesti kanssani. Niinpä järjestin sairaalan palaverin, jossa olivat myös veljeni ja äidin yksityinen hoitaja. Lääkäri sanoi, ettei ollut mitään lääketieteellistä syytä pitää äitiäni sairaalassa, mutta yleensä niin huonokuntoista […]
Melko pian keväisen käyntini jälkeen eli pääsiäisen seutuun 2014 äitini joutui taas sairaalaan ja oli siellä käytännössä koko ajan saman vuoden juhannukseen saakka. Uutiset olivat huolestuttavia niin lääketieteellisesti kuin muutoinkin. Äiti vastasi puhelimeen vain satunnaisesti eikä keskustelusta useimmiten tahtonut tulla oikein mitään. Hän tuntui olevan ainakin osan ajasta vähän muissa maailmoissa ja tätä tuki myös […]
Aamulla herään luonnostaan aikaisin ja olen heti valmis toimimaan. Viime aikoina olen istunut tovin sänkyni reunalla ja miettinyt jaksanko, nousenko… Selkäni huutaa tuskissaan. Osansa oireiluun on varmasti jo vuoden verran huonossa sängyssä nukutuilla öillä ja osansa henkisellä tuskalla, joka hiipii myös ihon alle. Ja vuosikymmeniä sitten koettu fyysinen perheväkivaltakin puskee väistämättömästi esiin sekin. Yhtenäkään aamuna […]
On kesäinen viikonlopun aamu vuonna 2015. Äitini mutustaa keittiöpöydän ääressä mustikoilla höystettyä kaurapuuroa ja tekee voileipää ruissiivuista ja metsäsienistä. Istahdan hetkeksi pöytään minäkin ja syön puuroni maidon kanssa. Katselemme ikkunamme ohi kulkevia ihmisiä, pääosin koirien ulkoiluttajia, ja äitini kommentoi heidän menoaan ja esittää arvioitaan siitä, keitä he ovat ja minne ovat menossa. Harjoittaa eräänlaista liikennelaskentaa. […]
