Edullisinta sairaalassa

heinat260

Kesäisen niityn kauneutta

Melko pian keväisen käyntini jälkeen eli pääsiäisen seutuun 2014 äitini joutui taas sairaalaan ja oli siellä käytännössä koko ajan saman vuoden juhannukseen saakka. Uutiset olivat huolestuttavia niin lääketieteellisesti kuin muutoinkin. Äiti vastasi puhelimeen vain satunnaisesti eikä keskustelusta useimmiten tahtonut tulla oikein mitään. Hän tuntui olevan ainakin osan ajasta vähän muissa maailmoissa ja tätä tuki myös se, että yllättäin äidin tekohampaat ja kännykkä löytyivät sairaalan roskista. Eivät olisi löytyneet muutoin, mutta satuinpa juuri tavoittelemeen äitiä ja siivoojat saivat syyn tutkia soivaa säkkiä.

Isä väitti, että äidillä oli  mukana myös silmälasit, muttei niitä tavoitettu roskista eikä muualtakaan sairaalasta. Lasit tosin löytyivät jostain nyssäkästä kotoa kuukausien päästä, kun jo uudet oli ehditty hankkia. Niitä nyssäköitä onkin vanhempieni kotona runsaasti ja niin hyvissä paikoissa, ettei niitä sitten tarpeen tullen tahdo löytää…

Äidin kunto huononi, liikkuminen vaikeutui, tulehdusarvot olivat korkealla, lähes kämmenenkokoiset avohaavat molemmissa kantapäissä eivät parantuneet… Isän mielestä äiti oli täysin pöpi ja hän innokkaasti levitti tätä mielikuvaa myös suvun parissa. Isä myöskin mainosti usein, että hänelle olisi edullisista, että äiti olisi sairaalassa. Rahassa varmaankin joo, sillä pitkäaikaispotilaana äidin sairaalapäivät olivat hinnaltaan edullisia ja kotona piti maksaa ulkopuolisen hoitajan palveluista, lääkkeistä, ruuasta, hoitotarvikkeista ja kaikesta muusta, kuten isä innolla listasi, mutta toisaalta hän varmaan näki etua myös siinä, että sai vapaasti olla ja elää – ja ryypätä.  Ihmissuhteella ja yli 60 vuotta kestäneellä liitolla ei tuntunut olevan merkitystä eikä myöskään sillä, että yhteinen asunto on äidinkin koti.

Isä ei koskaan kommentoinut minulle kevään 2014 pikaista umpikänniään enkä sitä kysellyt, mutta hän  oli kehunut äidin hoitajalle, että oli tarkkaan laskenut ajoituksen. Nyt hoitajalle valkeni tilanne aivan uudessa valossa. Hän ei ollut missään vaiheessa huomannut isäni alkoholin käyttöä, sillä isä aikataulutti juomisensa hoitajan käyntien väliin eli aloitti heti, kun hoitaja lähti ja ehti selvitä seuraavaan kertaan mennessä. Tämä selitti myös monta havaittua puutetta äidin hoidossa.

Itsekään en ollut ymmärtänyt, että juominen oli edelleenkin näinkin säännöllistä. Vanhempieni kanssa samassa kaupungissa asuva veljeni tiesi tilanteen ja vei isää alko-ostoksille. Jos hän ei ehtinyt, niin ystävälliset naapurit auttoivat ja ainahan pääsi Palilla tai taksilla, sillä lähimpään juomakauppaan olisi ollut kävellen liian pitkä matka.

Jätä kommentti

*