Sain kunnian päästä vieraaksi englantilaisiin häihin best manin avecina kaksi viikkoa sitten, ja täytyy myöntää, että olin aika paniikissa ennen juhlaa, sillä en tuntenut ketään vieraista, enkä edes hääparia. Olin kuullut, että englantilaiset häät ovat vähemmän perinteikkäät kuin suomalaiset, ja että luvassa on paljon vapaata sosialisointia – apua.

Olin kuitenkin innoissani tilaisuudesta, ja tiesin että häät tulevat olemaan kalliit ja hienot, joten päätin vain nauttia päivästä tylsän arjen vastapainona. Matkustin Brightoniin häitä edeltävänä iltana ja sain yöpyä sulhaspojojan omistamassa hostellissa ilmaiseksi. Hostelli oli täydellisellä paikalla merenrannalla, käytännössä Brighton Wheelin ja Brighton Pierin edessä. (Jos tarvitsette Brightonista edullista mutta toimivaa majoitusta keskeisellä sijainnilla, suosittelen mielelläni kyseistä hostellia)

Brighton Wheel

Saavuin hostellille jännittyneenä myöhään perjantai-iltana. Vastassa oli omistaja sekä hänen ihana italialainen tyttöystävänsä. Joimme lasit viiniä ja juttu luisti heidän kanssaan niin hyvin että unohdin jännityksen. Enempää en kerennyt nähtävyyksiä katselemaan, sillä lauantaina lähdimme kohti hääpaikkaa jo aamupäivällä. Hääpaikka oli kaunis vanha aitta keskellä upeaa maalaismaisemaa. Paikka oli laitettu todella kauniiksi valoilla ja valkoisella teemalla.

Pian jälkeemme saapuivat myös sulhanen ja best manit – oli helpotus saada paikalle joku tuttu esittelemään minua ihmisille. Vietimme alkujuhlasta aika paljon aikaa italialaisen tytön kanssa, sillä seuralaisillamme oli paljon hommia sulhaspoikana ja best manina, mutta tykästyin häneen kovasti ja oli mukava vertailla kokemuksiamme Englannissa asumisesta, ja italialaisista ja suomalaisista kulttuurieroista. Opin muun muassa että Italiassa syödään jouluisin lasagnea..

Vihkiminen oli siviiliseremonia, eikä siis tapahtunut kirkossa. Parin seistessä alttarilla kuulimme lausuntoja heille tärkeiltä ihmisiltä, muun muassa tarinan ensitapaamisesta ja sitaatin Nalle Puhista. Vihkimisen jälkeen tila muunnettiin ruokailutilaksi, ja me siirryimme onnittelemaan tuoretta hääparia ja seurustelemaan viereiseen huoneeseen proseccon ja coctailpalojen kera. Keräsin rohkeuteni ja karistin pois epäsosiaalisen ja ujon suomalaisen piirteet itsestäni, ja menin rohkeasti esittäytymään ja small talkaamaan tuntemattomille. Tämä osoittautuikin oikein mukavaksi puuhaksi, varsinkin kun kaikki vieraat olivat niin ystävällisiä ja hauskoja. Joukossa oli paljon mielenkiintoisia tarinoita ja yllättävän paljon myös muita ulkomaalaisia. Suomalaisuuteni herätti paljon mielenkiintoa ja monet olivat yllättyneitä kuullessaan mistä tulen, toivottavasti positiivisesti. Vieraiden joukossa tiedettiin Suomen kylmät talvet ja päiviteltiin tämän hetken poliittista tilannetta maahanmuuton ja seksuaalivähemmistöjen kannalta, mutta toisaalta he olivat sitä mieltä, että maamme ja kielemme on kuulemma kaunis. Oikeastaan tälläinen pakollinen seurusteluhetki rentoutti tunnelmaa loppuiltaa varten. Melkein jokaiselle tuli juteltua jotakin, joten myöhemmin oli helppo jatkaa juttua ja tiesi suurinpiirtein kuka kukakin on.

Nälkä ehti jo häipyä herkullisten coctailpalojen ja muutaman proseccolasin jälkeen, mutta kummasti tilaa löytyi maukkaalle pääruoallekin. Tarjolla oli mozzarellatäytteistä kanaa käärittynä parmakinkkuun, Dauphinoise perunoita ja vihanneksia, ja jälkiruuaksi lämmin suklaabrownie vaniljajäätelöllä. Pöydässä oli jokaiselle vieraalle pieni kysely, johon sai antaa vinkkejä elämään ja avioliittoon, sekä palautetta hääjuhlasta. Saatuamme mahat täyteen oli puheiden ja maljojen aika. Perinteisesti morsiamen isä piti ensimmäisen puheen, joka sisälsi paljon muistoja morsiamen lapsuudesta. Sitten oli sulhasen liikuttavan ja kauniin puheen vuoro, ja lopuksi vielä best manin hauska ja onnistunut puhe, joka sai kaikki nauramaan. Illallisen jälkeen siirryimme taas seurustelemaan ja odottelemaan, että tila muunnetaan iltajuhlaa varten.

Illalla bileet starttasivat kunnolla erinomaisen bändin avustuksella, ja ensimmäiseksi näimme morsiusparin häätanssin, johon oli valittu kappaleeksi John Legendin All of me. Sen jälkeen ei hitaita kappaleita enää tullutkaan, vaan hääväki sekä hääpari tanssivat bändin tahtiin kuin viimeistä, tai no, ensimmäistä päivää. Olin tyytyväinen, että juhla oli niin rento ja hyväntuulinen läpi päivän. Illalla vieraiden käytössä oli myös valokuvauskoppi, jonne sai pukea tarjolla ollutta rekvisiittaa. Muistoksi itselleen sai hauskan kuvasarjan. Iltapalaksi olisi vielä ollut paahdettua possua ja valkosipuliperunoita, mutta olin ihan liian kylläinen edes ajatellakseni ruokaa. Tyydyin vain karkkibuffeen tarjoiluihin. Loppuilta kului suurimmaksi osin tanssilattialla, mutta ennen hääparin poistumista vieraat muodostivat heille ulkona tunnelin, jonka läpi he poistuivat. Kaikilla vierailla oli kädessään tähtisadetikku, joten tunneli oli näyttävä pimeässä illassa.

Loistava livebändi piti tunnelman korkealla.

Poistuimme yhteisellä kuljetuksella Brightonin keskustaan tarkoituksena mennä katsastamaan yöelämä, mutta hetken hengähdettyä väsymys vei voiton ja sänky tuntui yökerhoa houkuttelevammalta. Päivästä ja illasta jäi kuitenkin niin hyvä ja mukava fiilis, että enempää ei enää kaivannutkaan. Hääjuhla oli kaikinpuolin täydellisesti onnistunut, ja olen kiitollinen että sain olla mukana juhlimassa.

Suurimpana erona suomalaisiin häihin – ainakin niihin missä itse olen ollut – oli se, ettei juhlaan kuulunut pelejä tai leikkejä. Ainoana yhteisenä ohjelmana olivat puheet ja häätanssi, mikä oli minusta hyvä, sillä en ole suuri väkinsinkeksittyjen hääleikkien ystävä. Näin tunnelma pysyi mukavan sosiaalisena ja tuli juteltua muillekin kuin omalle pöytäseurueelle. Ja edelleen se brittien sosiaalisuus jaksaa yllättää.

Seuraavaksi pääsen näkemään perjantaina Bonfire Night-tapahtuman, jota vietetään 5.11., tai sitä lähinnä olevana viikonloppuna. Tapahtuma juontaa juurensa 1605-luvulta, jolloin kapinalliset epäonnistuivat kuninkaan murhayrityksessä. Kansa on siitä lähtien juhlinut kuninkaan pelastumista sytyttämällä kokkoja ja ampumalla ilotulitteita. Kerron tapahtumasta omien kokemusten kera ensi postauksessa!