Koti-ikävä ja maailman paras lääke

Kaikki, jotka ovat joskus muuttaneet vieraalle paikkakunnalle tietäävät varmaan sen jännittävän tunteen kun alussa kaikki on uutta. Arjen tasaannuttua saattaa kuitenkin tuntea kuulumattomuutta, kun mikään ei olekaan tuttua tai omaa. Epäyllätyksellisesti koin itse saman valaistuksen viime viikolla, 8 viikkoa saapumisestani.

En ole kokenut ongelmaa sopeutumisessa, sillä minut on otettu alusta asti perheeseen niin hyvin vastaan, ja viikot ovat olleet täynnä tekemistä. Tulin kuitenkin kipeäksi muutama viikko sitten ja olin aika väsynyt, eikä vain kiinnostanut innostua lasten leikeistä, vatvoa vanhempien ongelmia, puhua englantia tai laittaa illallista. Silloin tajusin katsovani täällä elämää tavallaan ulkopuolelta. Autan kaikkia muita ja teen mitä muut pyytävät, tapaan muiden perheenjäseniä ja muiden ystäviä, asun muiden talossa heidän tavoillaan ja elän heidän ehtojensa mukaan. Vaikka perhe tuntuu kuin omalle perheelle ja on äärimmäisen reilu, eikä koskaan ylitä työtuntejani ja pitää aina puoliani, on silti välillä vaikeaa hyväksyä, että kaikki pyörii nyt muiden ympärillä. En ole mielestäni koskaan kuvitellut maailman pyörivän oman napani ympärillä, mutta kun ikävöi omaa kotia, perhettä, ystäviä, aikataulua ja menoja, huomaa hypänneensä ikään kuin vieraaseen elämään. Asiaa ei siis auttanut se, että olin kipeä ja väsynyt, ja että jos olisin kotona, joku tulisi halaamaan ja toisi kupin kuumaa, eikä tiskejä olisi pakko hoitaa sinä iltana. Älkää silti ymmärtäkö tätä niin, että perhe laittaisi minut töihin kipeänä. Kyllä he antavat minulle rauhaa ja vapauttavat töistä, mutta koska en halua vaikuttaa laiskalle, yritän jutustella ja hoitaa hommat. Siinä on ero oman perheen ja vieraan oman perheen kanssa.

Halusin kuitenkin itse lähteä ja tiedostin kaiken tämän kun valintani tein, joten ajattelen että minun elämäni on nyt tälläistä. Varmasti opin ainakin laittamaan muut ensisijalle ja joustamaan omista aikatauluistani ja menoistani. Kaikki se on pakko hyväksyä viimeistään silloin kuin hankkii oman perheen. Kunhan aikaa kuluu ja saan enemmän kavereita ja jaan kokemuksia heidän kanssaan, alkaa elämä tuntumaan varmasti enemmän “omalta”. Onneksi omaan perheeseen ja vanhoihin ystäviin saa aina helposti yhteyden.

No, se negatiivisista. Maailman paras lääke ikävään on tietysti nähdä ihmiset joita ikävöi! Minulla oli tähänastisen aikani paras pitkä viikonloppu viikko sitten sitten, kun sain äidin ja muuta perhettä kylään. Oli ihana jakaa yhteisiä asioita, olla täysin oma itsensä, puhua suomea, eikä joutua miettimään ja selittelemään sanomisiaan. Sain myös paljon mahtavia tuliaisia, joiden voimalla varmasti voitetaan Suomi-ikävä, kun sellainen iskee.

Ihania tuliaisia Suomesta

Ihania tuliaisia Suomesta

Perheeni vierailun aikana sattui pienessä ja rauhallisessa kotikaupungissa olemaan äänekäs ja värikäs tivoli, joten vieraat saivat ehkä hieman väärän kuvan Cirencesterin maanantai-illoista.

Menoa ja meininkiä Cirencesterissä!

Menoa ja meininkiä Cirencesterissä!

Reissujen kohokohtiin kuuluu yleensä hyvä ruoka ja juoma – niitä ei puuttunut kyllä tästäkään reissusta. Taisimme kiertää Cirencesterin jokaisen pubin, ja tuli vieraille tarjottua perinteisiä Englantilaisia herkkuruokiakin.

Kun Brittiruoka alkoi tökkimään, turvauduimme Thaimaalaiseen, joka olikin taivaallista.

Kun Brittiruoka alkoi tökkimään, turvauduimme Thaimaalaiseen.

Nyt kun vierailusta on jo melkein viikko, ja tunteet ovat jo hieman tasaantuneet, tuntuu täällä olo taas mahtavalle. Tietysti ulkopuolisuuden tunne on vieläkin olemassa, mutta perheen näkeminen helpotti kummasti. On myös helpompi kertoa perheelle täällä tapahtuvista asioista, kun he tietävät minkälaisista ihmisistä ja paikoista puhun. Äitini varmasti sai myös mielenrauhan tavattuaan host-perheeni. Viikonloppu oli mahtava, mutta silti jään mieluummin tänne kuin palaisin Suomeen. Perheen näkemistäkin arvostaa nyt enemmän, ja ajasta osaa ottaa kaiken irti. Eli kun koti-ikävä iskee, mikään muu ei auta paremmin kuin soitto, Skypetys, viestitys, tai mahdollisuuksien mukaan vierailu kotiin tai päinvastoin. Niin ja aika. Kunhan pään saa taas selville, muistaa ne syyt miksi on lähtenyt ja tajuaakin olevansa aika onnellinen just nyt.

Näissä maisemissa on helppo nauttia elämästä ikävänkin keskellä

Näissä maisemissa on helppo nauttia elämästä ikävänkin keskellä

Nyt kun olen tutustunut maahan jo vähän paremmin, voisin ensi kerralla tehdä postauksen siitä, miksi lähteä matkalle/muuttaa juuri Englantiin.

Jätä kommentti

*