Riippuvuutena maailma

Kaikilla meillä on oma riippuvuutemme. Jollain se voi olla vaikka alkoholi, tupakka, pelaaminen tai kuntoilu. Minun riippuvuuteni on maailma. Sanoisin matkailu, mutta oikeastaan minulle on ihan sama asunko ja teenkö töitä ulkomailla vai lomailenko, jos vain saan nähdä uusia paikkoja ja kokea uusia asioita. Joskus riittää ihan vain television, netin tai kirjan kautta maailman ihanuuksien ihmetteleminen, mutta lisää on saatava koko ajan enemmän.

Postausta kuvittamaan laitan muutaman otoksen Tukholman reissulta.

Herkkuja ravintolapäivältä

Herkkuja ravintolapäivältä

Tiedättekö sen tunteen, kun on pakko päästä jonnekin? On pakko saada se säännöllinen annos. Minulle tuottaa mielihyvää niin matkan suunnittelu, rahan säästäminen, hotellien ja lentojen etsiminen, kuin itse matka ja sen jälkipuintikin. Maailman voimaannuttavin tunne on kun tietää, ettei tiedä mitä on edessä. Mikään ei myöskään vastaa sitä ainutlaatuisen etuoikeutettua, kiitollista ja elämäniloista tunnetta, jonka saa kun katsoo ympärilleen jossain upeassa paikassa. Silloin stressiä tai murheita ei ole olemassakaan. Toki tulee myös niitä herättäviä kokemuksia, kun kohtaa epäinhimillisiä asuinoloja, vähäosaisia ihmisiä ja surkeita kohtaloita. Kaikki tämä kuitenkin opettaa olemaan kiitollinen omasta ja läheisten hyvinvoinnista ja herättää ajattelemaan, että voisinko omilla teoillani auttaa parantamaan edes yhden ihmisen päivän. Poistuminen omilta tutuilta kotinurkilta karistaa myös turhan naiviuden ja saa huomaamaan ettei kaikkiin todellakaan voi luottaa, ja että joskus on hyvä kyseenalaistaa simppeliltäkin kuulostavia asioita ja ehdotuksia. Jokatapauksessa maailman monipuolisuus, kauneus, karuus, opettavaisuus ja mahdollisuudet saavat ainakin minut täysin koukkuun, enkä aio vieroittautua siitä eroon.

IMG_2835

Sunnuntaikävelyn maisemia

Maailmalla viihtyy isossa porukassa, kaksin rakkaan kanssa tai ihan yksikseen. Jokaisessa vaihtoehdossa on omat hyvät ja huonot puolensa, ja myös kokemukset avautuvat aika erilailla riippuen siitä jakaako ne jonkun kanssa vai pohtiiko niitä itsekseen. Olen kokeillut jokaista vaihtoehtoa ja pidän niitä yhdenvertaisina. Porukalla matkustaessa muistaa taas oman rauhan ihanuuden, kahdestaan kaipaa ison ryhmän eloisuutta, ja yksin ikävöi seuraa ja rakkaimpiaan. Usein maailmalla myös tutustuu uusiin ihmisiin, joiden ansiosta voi oppia paljon uutta ja parhaimmillaan saada ystäviä loppuelämäksi. Seuraa tai ei, aina on myös mukava palata kotiin – omaan tukikohtaan –  käymään läpi kaikkea kokemaansa. Tai niin kuin blogini nimikin ehdottaa, sen tukikohdan voi joskus luoda myös oikean kodin ulkopuolelle. Tärkeintä on, että tuntee olevansa kotona. Hienointa planeetassamme on, etteivät vaihtoehdot ainakaan käy vähiin, ja jokaiselle varmasti on jotakin, paljonkin.

11334360_10153438681762835_1458183413_n

Patsas Tukholman kaupungintalon edustalla. Samassa talossa pidetään Nobel-palkintojuhlat!

Luulen että intohimoni maailman näkemistä ja kokemista kohtaan kasvaa vuosi vuodelta, niinkuin mikä tahansa riippuvuus. Jännityksellä odotan kuinka au pair-vuosi Englannissa siihen vaikuttaa – saanko hetkeksi tarpeekseni vai vievätkö jalat taas eteenpäin. Addiktiona hinku maailmalle ei onneksi ole sieltä vaarallisemmasta päästä, mutta vaikeuksia se tuottaa silti. Rahaa ei tietysti ole mennä ja tulla niin kuin huvittaa, mutta vielä vaikeampaa on sovittaa yhteen perhe ja parisuhde ulkomailla oleskelun kanssa. Viikon reissut eivät varmasti hankaluuksia tuota, mutta vuoden asuminen vaatii jo ymmärrystä ja kärsivällisyyttä. Oma perheeni ja poikaystäväni ovat olleet äärettömän suurena tukena ja kannustaneet minua lähtemään, mikä merkitsee minulle todella paljon. Arvostan heidän ymmärrystään, enkä selviäisi ilman heidän tukeaan vaikka kuinka itsenäistyisin. Onneksi he ovat kanssani samaa mieltä siitä, että maailma on tehty koettavaksi, ja se kasvattaa ihmisistä avoimempia, ystävällisempiä, viisaampia, huomaavaisempia ja, no, kokeilkaa itse!

Mikä sinusta on parasta matkailussa/ulkomailla asumisessa/muuten vaan maailman hienouden fiilistelyssä?

Ensi kerralla: lähtö lähestyy-postaus!

Kommentit

  • Isukka

    No isukalle ainakin tulee ikava, mutta se on ihan hyva tunne, kun tietaa etta tytto parjaa. Isaasi olet tullut, tatakin kirjoitan jenkkilasta, kuten aakkosten vajavuudesta huomaat. Tulta pain!

Jätä kommentti

*