Oi ihana toukotyö!

Kun kaupungissa nautitaan auringon lämmöstä ensimmäisillä terassikaljoilla, ihastellaan huomioliivisten istutustenhoitajien kädenjälkiä puistoja reunustavissa kukkapenkeissä ja nuollaan toripöydällä tötteröä, samaan aikaan maalla purraan hammasta ja tarkistetaan säätiedotusta kädet nyrkkiin pusertuneina. Traktorit pörisevät pelloilla yötä päivää, kakka haisee, pinna venyy, koneet hajoilevat ja naamat likaantuvat. Kengässä on kiviä ja kynsien alla multaa. On toukotöiden aika.

Sisko ja sen veli. Ja tuolla jossain niiden isi.

Sisko ja sen veli. Ja tuolla jossain niiden isi.

Pieniä ihmisiä traktorissa.

Pieniä ihmisiä traktorissa.

Hikiset ja pölyiset isännät istuvat 24/7 traktoreissaan ja milloin levittävät lietettä, muokkaavat, jyräävät, kyntävät tai kylvävät. Vähintään yhtä hikiset perheenäidit pyörittävät samaan aikaan yksinhuoltajina arkea, nukuttavat lapsia, pyyhkivät neniä, laittavat ruokaa, pyykkäävät ja koittavat taltuttaa saappaissa sisään kantautuvat multakasat. Kaikkia väsyttää, oma aika on huvittava vitsi ja ruokaakin tuntuu kuluvan jääkaapillinen päivässä. Samalla yksi ponteva äiti-ihminen kuitenkin siirtää chilintaimia kasvihuoneeseen ja toinen kirjoittaa yöaikaan runokokoelmaa. Suunnitellaan kesäkauden avajaisia ja tyttöjeniltoja, jotka toteutuvat sitten joskus. Pöljä ei hiljene eikä Pöljä pysähdy. Kaksi vuotta sitten minä synnytin pahimpaan toukotyöaikaan, innostunut isä hyppäsi suoraan traktorista autoon ja ehti paikalle viisi minuuttia ennen poikansa syntymää. Ei edes mennyt täpärälle. Ja sukulaiset pääsivät myhäilemään, kuinka pojalla oli kiire toukotöihin joutua.

Meidän torpassa on tämän toukokuun aikana juhlittu nuoren isännän kaksivuotissynttäreitä yhteensä neljänkymmenen vieraan voimin, perustettu lasten kasvimaa, sairastettu nielu-, korva- ja silmätulehduksia, syöty paljon makaroonilaatikkoa, istuttu äitiporukalla pihanurmella kahvimukit kourassa, nypitty koirista punkkeja, pompittu trampalla ja kaivettu esiin kesävaatteita. Ja körötelty lukemattomia tunteja traktorilla. Pöljän kotiseutumuseon siivoustalkootkin ehdittiin pitää. On nukuttu vähän ja valvottu paljon. Puhjennut on sekä rengas että korva, mutta kaikesta on selvitty.  Hyvillä mielin paketoimme toukokuun ja suuntaamme katseet kesään. Tuomet kukkivat jo!

Pöljän kyläyhdistyksen nuorisojaosto valvoo siivoustalkoiden etenemistä.

Pöljän kyläyhdistyksen nuorisojaosto valvoo siivoustalkoiden etenemistä.

Toistaiseksi parasta omassa kasvimaassa ovat reunuskivet.

Toistaiseksi parasta omassa kasvimaassa ovat reunuskivet.

 

Tästä starttaa myös pöljäläistä elämänmenoa ihmettelevä blogini, jonka toivotus ”Huomenta, Pöljä!” kutsuu kaikki aamukahviaan siemailevat vastaheränneet niin maalta kuin kaupungistakin aloittamaan taas uuden aamun kanssamme. Mahtukoon päiväänne niin iloa kuin ihmetyksen aihettakin!

Kommentit

  • Laura

    Ihanaa Riina, että avaat sekä elämääsi että Pöljän kylän elämää. Pöljällä osataa ja pystytään, sehän on selvää!
    Mielenkiinnolla jään odottamaan jatkoa.

    Kiittäen,
    Laura

    • Riina

      Kiitos Laura ja tervetuloa mukaan!

  • Katja

    Voi IhanaIhana <3 Kyllä passaa pöljän herätä ja juuri aamukahvilla lukea tätä Elämänmakuista kerrontaa, mikä tuntuu niin omalta ja mikä uppoo ihon alle <3
    Nautin! Aurinkoista perjantaita <3

    • Riina

      Ei Pöljän porukan voittanutta!

  • JenniUu

    Ihan parasta aamuun tää! Jee, hyvä Riina!

    • Riina

      Jee, Jenni ja sinun uutta blogiasi odotellessa!

  • Kirsi

    Oon lukenut tän jo par’er kertoo ja aina tää on yhtä ihana teksti <3 Huippua Riina, seuraavaa julkaisua innolla odottaen! =)

    • Riina

      Voi kiitos ihanasta kommentista ja lisää on tulossa, saamasi pitää!

  • Matleena

    Kiitos kauniisti puhuvasta blogista. Pöljä <3, mukavia ihmisiä.
    Onnellista kesää teille,
    Matleena

Jätä kommentti

*