Lauantaina Pöljällä juhlittiin. Pohjois-Savon vuoden kyläksi valittu pitäjämme on raparperimehumaljansa ansainnut. Tittelistä nyt puhumattakaan. Kesäkauden avajaiset uuteen loistoon talkootöillä kunnostetulla vanhalla rautatieasemalla, Pöljän pysäkillä, olivatkin mainio tilaisuus juhlia kylää ja sen asukkaita.
Se ainut ja oikea PÖLJÄ.
Perjantai-iltana pähkäilimme Kyläyhdistyksen porukan kanssa roskapönttöjen paikkoja, kasasimme grilliä ja nyhdimme nokkosia lasten juostessa huumassa ympäri pihaa. Pikkuihmisten riemukkaat ”Juna tulee!” -huudot keskeyttivät aikuistenkin puuhat, ja kaikki säntäsivät pihalle vilkuttamaan, josko juna vaikka viheltäisi palkkioksi. Äiti-ihmiset huokailivat samalla helpotuksesta, että Pysäkin pihaan on saatu pitkä komea aita ja siihen häikäisevän hieno ja tukevaa tekoa oleva rautaportti, joka pitää vilkuttelevat viikarit turvallisen matkan päässä kiskoilta.
Ja niin lauantaina juhlittiin, aiheesta. Kyläyhdistyksen puheenjohtaja piti puheen, nostettiin malja kesälle, kyläläisille, Pysäkille ja yhdessä olemisen keveydelle. Oli vanhojen autojen näyttelyä, kirpputoria, makkaraa ja lettuja, valokuvanäyttelyn avajaiset ja kahvion kanelikierrepullat. Oli kumisaappaisia isäntiä ja kukkamekkoisia rouvia, mummuja ja vaareja, koiria ja kävelyretkeläisiä. Oli kylä ja sen asukkaat, kiireetön tunnelma ja leppoisa mieli. Tervehdittiin tuttuja, jutusteltiin mukavia ja paimennettiin juoksentelevaa lapsilaumaa.
Ei pöljempi puhe!
Eikä pöljempiä menopelejäkään!
Kyläyhdistyksen puheenjohtajan juhlapuheen aikana yksi pyyhki hikeä ja toinen silmäkulmiaan. On hyvä olla Pöljältä. Kuulua tähän porukkaan. Katselin juoksevia lapsia ja mietin omilta juuriltani kaupunkilaisena, miten pienet ihmisemme kasvavat kyläläisyyteen. Miten naapurin kolmevuotias on kulkenut kyläyhdistyksen kokouksissa mukana niin, että on nimennyt hienoimmat kenkänsä ”kokouskengiksi”. Miten oma päiväunilta herätetty kaksivuotias nostetaan unisena Pysäkin pihaan, ja hän suunnistaa empimättä makkaranpaistopisteelle nykimään tuttua grillaajaa essunkulmasta. Miten monta kimppua voikukkia ja niittyleinikkejä pienet kädet ehtivät yksien kesäkauden avajaisien aikana kiikuttaa omien ja naapurin äitien käsiin. Miten minä ajattelin, ettei tällaista kyläläisyyttä ole kuin vanhoissa Suomi-filmeissä. Ja nyt tässä, ihan elävänä.
Kun sitten juhlapuheen katkaisi lapsen huudahdus ”Juna tulee!”, oli vilkuttavia veijareita koko aseman pihallinen, eikä vanhimman ja nuorimman vilkuttajan riemun määrässä ollut eroa, kun junan pilli viimein vislasi tervehdyksensä juhlaväelle.
Kirsi
Oi jospa oisin saanut olla mukana
Riina
Seuraavalla kerralla sitten!
Katri
Tämä kirjoitus oli ihana lopetus pitkälle päivälle, jonka aikana ajettiin Turusta kesäloman viettoon tänne Savoon. Hyvää yötä Pöljä ja Näädänmaa! <3
Riina
Tervetuloa Savoon, Turun helmet!
Katja
Pöljällä on pöljällä hyvä olla!
Riina
No äläpä muuta sano, toveri!
Aira
Jaan tätä nyt joka puolelle. Twitterissäkin hyviä kommentteja. Tässä on tavoitettu pysäkin tunnelma ja kylän tunnelma kesällä 2015 hyvin.
Riina
Kiitos, ihanaa jos tavoitin aidon tunnelman.
Eeva Anttila
Kyynelkanavan vartijat olivat jossain … miten lämpöä hehkuva tunnelma siellä kotikylän Pysäkillä.
Riina
Kiitos kommentistasi Eeva, Pysäkki on kyllä ainutlaatuinen paikka.
Anja
Niin ajankohtaisesti hyvä näkökulma!
plokkariukki
Justiinsa, tolokun pöljät kylät näkyviin ja kuuluviin! Hyvät jatkot pöljäläisille, toivoopi yks entinen kylän hullu Haapakosken kylältä!
soili saksasta
minä oon ihan pesunkestävä pöljäläene, vaekka oon asunukkii kohta 30 vuotta saksassa. tyttäreni Sarah oli 3,5 v. kun muutettiin Pöljältä ”issoon mualimaan”; ja muistan ikäni kun hän silloin ihan alkuaikoina sano: ”äiti, minä haluan olla tuas ihan tavallinen pöljä….”
Elisa
Olipa hieno tunnelma jutussakin. Ihan liikutuin!
Eino J.
Onnea Pöljälle ja pöljäläisille – kylätoimintanne on kiitoksen arvoinen! kirjoittajakin on mainio.