Hei aikuinen, tämä harjoitus on sinulle!

Photo by Jake Ingle on Unsplash

Hei aikuinen,

pysähdypä hetkeksi.
Onko hyvä päivä? Onko kiire? Miten sinulla menee?

Jos arki ahdistaa, ota nyt hetki aikaa pienelle harjoitukselle.

Hengitä. Hengitä syvään.

Ajattele sellaista arkista asiaa, josta jatkuvasti itseäsi soimaat. Josta tunnet huonoa omaatuntoa. Tai jossa koet olevasi huono, vääränlainen, jotenkin huonompi kuin muut. Sellaista asiaa, josta puhut itsellesi rumasti.

Ahdistaako liika kiire ja stressi? Harmittaako, kun olet niin laiska? Tunnetko itsesi rumaksi? Itsekkääksi? Sanotko itseäsi huonoksi, kun taas teit ja ajattelit tai et tehnyt, et ajatellut niin tai näin tai toisinpäin? Millä sanoilla itseäsi soimaat? Jos asioita on monta, valitse niistä yksi.

Kirjoita moitteesi pienelle lapulle. Kuvittele, että sanoisit lapulla olevan asian ystävällesi. Parhaalle ystävällesi, joka olisi aivan yhtä kiireinen, laiska, ruma, itsekäs ja huono kuin sinäkin nyt. Sanoisitko ystävällesi niin, juuri näillä sanoilla? Sano kirjoittamasi ääneen. Laita lappu hetkeksi pois.

Hengitä, hengitä syvään.

Ajattele nyt itseäsi lapsena. Ihan sen ikäisenä lapsena kuin itse haluat, tai josta helpoiten saat kiinni. Voit ajatella jotain tiettyä hetkeä tai valokuvaa, joka sinusta on otettu. Näe kasvonpiirteesi ja silmäsi. Millaiset hiukset sinulla on? Millainen asento? Millainen katse? Katso tätä lasta ja mieti. Mieti, voisitko sanoa sille lapselle ne lapulle kirjoittamasi asiat? Voisitko sanoa hänelle niin, juuri niillä sanoilla? Kokeile.

Se lapsi on sinussa vielä. Siellä hän on, ja suhtautuu elämän ongelmiin, kuten hänelle on opetettu. Ja vaikka ongelmasi ovatkin ehkä aikuisten ongelmia, se lapsi sinussa ei tarvitse syyttelyitä tai rumia sanoja. Kukaan meistä ei tarvitse. Elämän ongelmiin ja vaikeisiin tunteisiin voi suhtautua toisinkin.

Jos kyse on todellisesta ongelmasta, mieti mitä sanoja se lapsi tarvitsisi, jotta voisi toimia toisin, ajatella toisin? Miten rohkaisisit sitä lasta? Miten auttaisit pääsemään ongelmasta yli? Tarvitsetko apua ja mistä sitä voisi saada? Vai onko tämä sellainen syytös, jonka voisit antaa jo mennä? Jota et enää tarvitse. Koska sinä et ole liian kiireinen, laiska, tyhmä, ruma tai huono lainkaan, vaan ihan sopiva ja riittävän hyvä juuri noin. Sano mielessäsi sille lapselle jokin lohdun sana, jotain kaunista ja rohkaisevaa. Hymyile hänelle.

Hengitä. Hengitä syvään. Sisäänhengityksen jälkeen pidätä henkeä hetki ja puhalla ulos. Toista tämä viisi kertaa.

Voit nyt repiä sen lapun palasiksi. Et tarvitse sitä enää.

Kuten ehkä tiedätkin, pienillä teoilla voi olla suuria vaikutuksia. Ärähtely, tympeys ja soimaaminen leviävät yhtä lailla kuin hymy, kannustus ja auttaminenkin. Kumpi ilmapiiri sinulle kuulostaisi mukavammalta? Millaisia asenteita ja suhtautumistapoja haluat itse levittää, millaisia opettaa lapsillesi? Kunnianhimon, tavoitteellisuuden ja pitkäjänteisyyden ei tarvitse tarkoittaa armotonta itsensä piiskaamista. Omien arvojen ja jaksamisen mukainen priorisointi arjen kiireissä ei ole laiskuutta. Se on rakkautta ja arvotusta, itseäsi ja elämääsi kohtaan.

Ja jos et vielä tiennyt, niin riittävän hyvä voi olla täydellinen, jos annat sille mahdollisuuden olla.

 

Nelli Reinikainen, yliopistoharjoittelija, Yhden Vanhemman Perheiden Liitto ry

Kommentit

  • Hanna

    Ihana teksti, lähetän linkin myös lapsenlapselleni, joka sai jokin aika sitten vauvan. Useinhan me ihmiset moitimme itseämme siitä ja tästä. Mutta jos oikein pinnistelee ja toistaa positiivista vaihtoehtoa, niin usko itseen vahvistuu ja asiat alkavat kummasti tuntua paremmilta.
    Toki aina ei elämän myllerryksissä jaksa tai kykene positiivisuuteen, mutta mielestäni riittää, kun sen olemassaolon muistaa ja pyrkii parempaa kohti.

Jätä kommentti

*