Huomaa Lapsi

 

Huomaa lapsi

Äiti on tuomassa kahta lastaan päiväkotiin. Toinen lapsista on alle kaksivuotias ja vielä rattaissa, toinen noin kolmevuotias. Kolmevuotias itkee äidin vieressä ja toivoo pääsevänsä äitinsä syliin. Äiti ei kuule eikä huomaa lasta. Lapsen itku vain jatkuu ja lapsi käy entistä levottomammaksi. Lopulta kolmevuotias kuulee äidin sanovan: ” Sinä olet jo iso, ei äiti nyt sinua syliin ota”.

Pakosta jää miettimään, että äiti on kovin väsynyt kahden pienen lapsensa kanssa. Miten äidille voisi tarjota auttavaa kättä, jotta hän jaksaisi huomata, kuunnella ja kuulla lastaan? Toiveeksi jää, että päiväkodin henkilökunta voisi olla äidille avuksi. Samassa tilanteessa olevan, mutta ulkopuolisen on hyvin vaikea puuttua asiaan ja sanoa ” Ota lapsi syyliisi edes pieneksi hetkeksi”.

Meidän vanhempien on hyvä muistaa, että lapsemme tarvitsevat meitä vielä aikuisenakin. Syliä tarvitsee niin vauva kuin yläkouluikäinen lapsi. Vanhemman sylin pitäisi aina olla lapselleen avoin.

Jos olemme luoneet lämpimän vuorovaikutussuhteen lapseemme jo vauvana, voimme iloita suhteesta myös sitten, kun lapsemme ovat aikuistuneet. Kun lapsemme on saanut hoivaa ja syliä pienenä, voimme itse saada häneltä hoivaa vanhuksena.

Kolmevuotias ei todellakaan ole vielä iso. Hän tarvitsee kipeästi vanhempiensa huolenpitoa, hoivaa ja hellyyttä. Ohjaammeko me vanhemmat lapsiamme liian pieninä ottamaan liikaa vastuuta itsestään? On hienoa, että lapsi kolmevuotiaana osaa pukea ja riisua vaatteensa, ruokailla ja käydä potalla. Nämä ovatkin asioita, jotka kuuluvat tuohon ikäkauteen. Jos alle kouluikäinen joutuu huolehtimaan omasta ruokailustaan, vanhemmat ovat siirtäneet liian varhain vastuun lapselle.

Kaupassa kolmevuotias kiukuttelee karkkihyllyn luona ja vaatii äitiä ostamaan karkkia. Äiti topakasti ilmoittaa, ettei tänään osteta namia. Tämä topakkuus toistuu useamman kerran. Sitten äidin ote herpaantuu ja hän antaa vallan lapselleen. Äiti sanoo lapselleen:” Tänään emme osta karkkia, JOOKO”. Siinä meni sivu hyvä kasvatuksellinen tilanne. Lapsi sai vallan ja karkit ostettiin. Äiti tuolla sanallaan antoi ymmärtää, että asiasta voidaan neuvotella. Asiasta, jonka on vanhemmat päätettävät. Äiti ei jaksanut pysyä johdonmukaisena loppuun saakka.

Sanoilla on merkitystä niin lasten kuin aikuistenkin välisissä suhteissa. Väärät sanavalinnat ja sananpainot aiheuttavat pahaa mieltä ja ärtymystäkin vastapuolessa. Lasten kohdalla sanojen ja ilmeiden merkitys on ensiarvoisen tärkeää. Sanojen ja ilmeiden tulee olla sopusoinnussa keskenään. Herkästi lapselle tulee epävarma olo, jos ilmeemme ja sanamme ovat ristiriidassa. Voimme topakalla äänellä kieltää lasta jostakin asiasta, mutta samalla kuitenkin hymyilemme. Tuskinpa lapsi silloin kieltoamme uskoo.

Aikuisina meidän tulee muistaa, ettemme käyttäydy lapsen tavoin riitatilanteissa. Aikuisen tulee pysyä itse rauhallisena eikä käyttäytyä kuin lapsi. Jos kuitenkin käy niin, että vanhempi alkaa itsekin huutaa, tulee tilanteen rauhoituttua pyytää lapselta anteeksi.

Lapsen kiukutellessa kannattaa jättää kiukuttelu huomaamatta ja huomata lapsi heti kiukuttelun loputtua ja antaa kiitosta, kun lapsi lopetti kiukuttelun.

Vanhemman tehtävä on elämämme vaativin tehtävä. Jaksamista kaikille!

Eeva Heinonen,

Kuopion Pelastakaa Lapset ry

Varapuheenjohtaja, tiedottaja

 

Jätä kommentti

*