Isän näköinen lapsi, lapsen näköinen isä vai kenties äidin näköinen isä?

5-vuotias tyttäreni tykkää piirtämisestä ja jälleen yhtenä iltana hän tekikin jälleen kerran minulle omistettuja taideteoksiaan. Niitä onkin jo kertynyt vuosien mittaan iso pino. Tällä kertaa hän piirsi paperille upeat muotokuvat itsestään ja minusta. Paperi oli myös piirretty täyteen sydämiä. Tyttäreni painotti, että nämä piirustukset pitäisi nyt erityisesti säilyttää, jotta muistan millainen hän on ollut pienenä. Niinpä, aika pienten lasten vanhempana keskellä hektistä arkea sujahtaa kuin siivillä ja isän omatuntoa soimaa se ikuisuusdilemma: ”Olenko antanut aikaani ja läsnäoloani riittävästi ja millainen aikuinen lapsestani kasvaa?”

Huomaan ajan sujahtamisen myös kahdesta jo teini-ikään ehtineestä pojastani, joille kaverit ja harrastukset alkavat olla jo tärkeämpiä kuin äidin ja isän kanssa vietetyt touhutuokiot. Ja näinhän se on, jossain vaiheessa on aika kasvattaa omat siivet ja rakentaa polku tulevaisuuteen, kohti aikuisuutta ja mahdollista omaa vanhemmuutta. Omaa isyyttä ja siihen liittyvää vastuuta ei ainakaan helpota tutkimustiedot, jotka painottavat molempien vanhempien roolia ja merkitystä varhaislapsuudessa (0-5 vuotta) suhteessa kehittyviin vuorovaikutustaitoihin ja syrjäytymiseenkin.

Tästä blogitekstistäni saatat löytää kärjistyksiä ja yleistyksiä isyyttä ja vanhemmuutta kohtaan. Toisaalta, yhteiskuntamme tuottaa jatkuvasti valtavasti stereotypioita miehenä/naisena olemisesta ja myös isyyteen ja äitiyteen liittyen. Siksi voin aivan hyvin itsekin hieman provosoida asenteiden muuttamiseksi. Näin taannoin sosiaalisessa mediassa huumorimielellä tehdyn sarjakuvan, jossa puhekuplilla oli havainnollistettu lapsen kysymyksiä vanhemmilleen. Ensimmäisessä sarjakuvastripissä oli kymmenittäin kysymyksiä äidille: ”Äiti, missä mun kuravaatteet on? Äiti, mitä mä syön välipalaksi? Äiti, monelta treenit alkaa? Äiti, annatko viikkorahaa?” ja niin edelleen. Seuraavassa stripissä oli isälle vain yksi kysymys: ”Isä, missä äiti on?” Vaikkakin tämä varmasti naurattaa tai vähintään hymyilyttää lukijaa, kyseessä on asenteisiin vahvasti kantaaottava stereotypistys. Äidistä tehdään ”yliolento”, joka on ja jonka pitää selviytyä kaikesta itsekseen, oli sitten kyse omasta työurasta tai äitinä ja puolisona olemisesta.

Haluammeko oikeasti alistua tällaiselle, tyytyä kohtaloomme vanhanaikaisina roolimalleina vai yhdessä luoda lapsillemme oikeaa kuvaa tasavertaisesta vanhemmuudesta? Lapsistamme kun kasvaa aikuisia ja mahdollisesti myös vanhempia ja siksi sekä yhteiskunnan tuottamat väärät roolimallit että omat esimerkkimme väistämättä vaikuttavat siihen, millaisia isiä tai äitejä lapsemme itse haluavat tai eivät halua olla.

Millainen on sitten hyvä isä tai äiti? Onko isän tehtävä olla aina se sirkuspelle, joka saa lapsen nauramaan? Voiko isä harrastaa balettia, olla tunteellinen ja käydä vaikka ihan yksin neuvolassa vauvan kanssa? Entäs jos isä ei osaakaan tai halua pelata pojan kanssa lätkää, metsästää tai käydä jätkien kanssa olusilla? Tekeekö se isästä vääränlaisen isän tai miehen? Entäpäs jos erotilanteessa isä ottaakin lapset huollettavakseen? Tekeekö se isästä supermiehen, jotenkin erilaisen ja koetaanko tässä tilanteessa vastaavasti äiti epäonnistuneeksi ja ”huonoksi” äidiksi? Ja jos vielä tätä listaa jatketaan, niin mitäs jos isä saa rikoksen tehtyään vankilatuomion – tekeekö tuomio isästä huonon suhteessa omaan lapseensa? Tai ymmärrämmekö ne kulttuurierot ja tarpeet vaikkapa syyrialaisessa perheessä, joita me tasa-arvoisuutta painottavassa Suomessa vaalitaan? Otammeko nämä kaikki huomioon kohtaamisissa ja palveluissamme?

Osaltaan näihin kaikkiin meillä on ratkaisun avaimet itsellämme. Äideillä Suomessa on tutkitusti paremmat turvaverkostot ja matalampi kynnys saada apua, perustuvathan palvelurakenteet jo lapsen odotusvaiheessa erityisesti äitiyden tukemiseen. Välttääkseni jatkuvaa yleistystä, haluan tuoda myös esille sen, että monilla paikkakunnilla palveluita on jo lähdetty edistyksellisesti kehittämään niin, että myös isät huomioidaan ja heille on tarjolla myös omaa, lähinnä ohjaus- ja neuvontatyöhön perustuvaa palvelua. Kuitenkin paljon on vielä tehtävää. Sosiaali- ja terveysalalla työskentelevistä valtaosa on naisia (ja myös äitejä), joille on myös varmasti tärkeää tavoitella tasavertaista kohtaamista, isien osallisuutta ja tuen antamista koko perheelle. Kuitenkin isyys, vielä nykyään, on vahvasti sukupuolisesti sidottu meihin miehiin ja siksi tarvitsemme myös luontaista vertaisuuteen perustuvaa kohtaamistyötä.

Tutkimusten mukaan lapsistaan eroon joutuvilla miehillä on erittäin korkea riski ajautua esimerkiksi päihderiippuvuuteen tai sairastua mielenterveydellisesti. Lisäksi isättöminä eläneillä lapsilla on havaittu runsaasti erilaisia oireita ja häiriöitä aikuiselämässä. Itselleni hätkähdyttävää oli lukea tutkimuksesta, jossa tuotiin esille, että erityisesti tytöillä isättömyys näyttäisi vaikuttavan tulevaisuuteen paljon. On siis kiistatonta sanoa, että lapsi kaipaa ympärilleen molempia vanhempiaan yhtä lailla. Isät tarvitsevat myös ennaltaehkäisevästi ”vierelläkulkijoita”, joiden kanssa he voivat keskustella vanhemmuudestaan, parisuhteestaan tai vaikkapa työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta. Tämän tulisi tapahtua ei-ongelmalähtöisesti, nyt kun palveluille ominaista on usein lokeroiminen ja korjaaminen.

Setlementtiliiton ja Miessakkien yhteinen ja valtakunnallinen Isän näköinen- hanke (ESR) pyrkii vuosina 2018-2020 edistämään myönteistä asenneilmapiiriä, auttaa kipeästi lapsiaan kaipaavia isiä eri elämäntilanteissa ja rakentamaan palvelujamme niin, että ne myös auttaisivat keventämään äitien liian suurta taakkaa ja vastuuntuntoa lastensa tulevaisuudesta. Jos isä ja äiti voivat paremmin, myös lapset ja koko yhteiskuntamme voivat paremmin. Lisäksi saamme tuotettua enemmän myös julkisuuteen positiivista vanhemmuuskuvaa, jotta lapsemmekin ehkä hieman matalammalla kynnyksellä tarttuisivat tähän ihanaan isyyden ja äitiyden rooliin. Eläköön oman näköinen vanhemmuus!

Kiinnostuitko? Lue lisää: isännäköinen.fi

Erno Kääriäinen

Aluepäällikkö/Lapsi- ja nuorisotyö/Itä- ja Keski-Suomi

Suomen Setlementtiliitto ry

Jätä kommentti

*