Kenellä on oikeus juhlia isänpäivää?

Kohtaan työssäni Erityisesti Isä – toiminnassa päihteistä kuntoutuvia isiä. Isyyteen liittyvät oikeudet aiheuttavat usein pohdintaa, koska päihdetaustan takia koetaan syyllisyyttä, häpeää ja arvottomuutta vanhempana. Isyys on ollut arvokas lahja ja lahjaa on kohdeltu huonosti. Pitääkö lahjasta luopua vai voisiko sen vielä korjata? Saako isyyteen toisen mahdollisuuden?

Ulkopuolisten suhtautuminen päihteitä käyttävän tai päihdetaustaisen isän isyyteen ja vanhemmuuteen voi olla usein jopa negatiivinen. Kuitenkin myös päihteitä käyttävän isän elämässä isyys on valtava voimavara ja aito ilon aihe. Lapset ovat ajatuksissa ja voivat vaikuttaa myönteisesti päihteistä kuntoutumisen prosessiin. Myös päihteitä käyttävä isä voi ja saa olla ylpeä isyydestään ja lapsistaan.
Isän kokema häpeä ja pelko ovat saattaneet kasvattaa muurin hänen ja läheistensä välille. Siitäkin huolimatta, että lapset ovat mielessä ja mietitään mitä heille kuuluu, ei kuitenkaan uskalleta tarttua puhelimeen ja kysyä. Pelko torjutuksi tulemisesta ohjaa jättäytymään taka-alalle ja epätietoisuus koetaan helpommin kestettävänä vaihtoehtona.

Isällä on joka tapauksessa merkitystä lapsen elämän kululle, olipa hän läsnä tai ei. Läsnä olevalla, päihteiden käyttönsä hallitsevalla isällä on positiivinen vaikutus lapsen kehityskululle. Toimiva isä – lapsi -suhde on tärkeä myös aikuisille lapsille ja sitä kautta lapsenlapsille. Isän kautta tulevat toiset juuret, joiden ymmärtäminen saattaa pitää elämän tasapainoa yllä. Olemme osa jotakin, osa sukupolvien ketjua. Voimme oppia edellisen sukupolven virheistä ja todennäköisesti tehdä omat, uudet virheet omassa vanhemmuudessamme. Täydellistä vanhemmuutta ei ole – on riittävän hyvää vanhemmuutta.

Lapsella on oikeus omaan isään ja siihen, että vanhemmat yrittävät olla riittävän hyviä. Jokainen lapsi ja isä on arvokas. Kaikilla on oikeus juhlia isyyttä ja isänpäivää. Toivotamme Irja Askolan kauniin runon myötä hyvää isänpäivää kaikille isille!

 

Siunaus sinne,
missä mies mykkänä kantaa
isyyden kaipuutaan.
Siunaus sinne,
missä mies ujosti hykertelee
lasten ja lastenlasten halauksista.
Siunaus sinne,
missä mies häveten ja harmitellen
muistelee isyysvuosiaan.
Siunaus sinne,
missä isänpäivän täyttää nauru ja
yhteisen ruokapöydän ilo.
Siunaus myös sinne, missä ruoka ja rakkaus puuttuu.
Ja sinnekin, missä isän poissaolo yhä tuntuu.
– Piispa Irja Askola

 

Kaisa Ovaskainen, Koordinaattori, Erityisesti Isä – toiminta / Riippuvuustyön kehittämisyksikkö/ Kirkkopalvelut ry

Jätä kommentti

*