Aloittaessani harjoitteluni Kuopion Perheentalolla takana oli hyvin poikkeuksellinen kevät. Perheentalo oli ollut reilun kahden kuukauden ajan kiinni koronarajoitusten takia, ja toisena harkkapäiväni aukesi jälleen pitkän kiinni olon jälkeen kävijöille rajoitetusti. Olen käynyt Perheentalolla aikaisemmin lasteni kanssa muutamia kertoja ja odotukseni harjoittelun suhteen olivat korkealla. Kevääseen kuului myös pieni jännitys harjoitteluni toteutumisesta koronarajoitusten vuoksi.
Poikkeuksellisen kevään jälkeen Perheentalon merkitys tuntui korostuneen kävijöille, ja sen ollessa suljettuna perheiden arjesta oli puuttunut tärkeä palanen. Tässä tilanteessa matalan kynnyksen toiminnan tärkeys lapsiperheiden parissa nousee entisestään.
Heti ensimmäisten päivien jälkeen huomasin kohtaamisen tärkeyden. Kävijöiden tarve puhua poikkeusaikojen herättämistä tunteista ja ajatuksista oli suuri. Itse olin koronakevään aikana normaalisti töissä, mutta muuten kalenterini tyhjeni muista menoista. Alkuun mieltäni painoi huoli ja epätietoisuus, sekä informaation tulva oli valtava. Päivittäin tuli uutta ohjetta ja tietoa useista eri kanavista; työpaikalta, opiskeluista, lasten päiväkodilta ja koulusta. Pian koin kuitenkin huojennusta, kun jatkuvaan kiireeseen tuli loppu. Vein lapseni päiväkotiin ja menin itse töihin, eikä töiden jälkeen ollut kiire minnekään. Loppukeväästä kuitenkin halu nähdä ystäviä oli jo suuri, kaipasin aikuista seuraa perheen ja työkavereiden lisäksi.
Näin ei kuitenkaan kaikilla ollut. Koronarajoitusten vaikutus ihmisten sosiaaliseen elämään oli suuri. Harjoitteluni edetessä ja tavatessani Perheentalon kävijöitä niin talolla, torilla kuin puistoissakin, huomasin poikkeusolojen vaikuttaneen hyvinkin suuresti perheisiin. Kotona lapsia hoitaneet äidit olivat kokeneet yksinäisyyttä ja arjen raskaana, kun ei päässyt liikkumaan paikkojen ollessa kiinni. Puolestaan pienet lapset olivat ruvenneet vierastamaan muita ihmisiä, eikä syntynyttä vauvaa ollut edes isovanhemmat pystyneet käydä katsomassa. Myös lapset olivat kaivanneet sosiaalisia suhteita, kun leikkikavereita tai edes isovanhempia ei voinut nähdä, sekä päiväkoti- tai kouluarki oli muuttunut kotiarjeksi.
Ihmiselle on tärkeää kohdatuksi tuleminen, ja koronakevään myötä monet ovat jääneet ilman kohtaamista, kun tapaamiset ovat olleet rajoittuneita. Työ Perheentalolla on ihmisten kohtaamista niin talolla, torilla kuin puistoissakin. Jokaisella on oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään, omine ajatuksineen ja tarpeineen. Kävijöille ei välttämättä näy kaikki se tärkeä työ, jota Perheentalon ohjaajat tekevät. Heillä ei ole toista työtä, vaikka moni tuntuu niin ajattelevan.
Ohjaajat tekevät työtä omana persoonanaan ja ammattitaidolla, he kiinnittävät hurjasti huomiota kävijöiden kohtaamiseen ja osallistamiseen. Kohtaamisen aitous näkyy kasvoilta ja jälkikäteen huolen tunteesta, jos jotain kävijää ei näe pitkään aikaan vaikean elämäntilanteen keskellä. Tässä tärkeässä työssä jokainen päivä on erilainen ja sisältää erilaisia kohtaamisia.
Harjoitteluni aikana pystyin havaitsemaan, että ohjaajista on tullut kävijöille merkityksellisiä henkilöitä, jotka kuuluvat heidän elämäänsä. Ohjaajat tuntevat lapset nimeltä ja muistavat tulevat synttärit. Ihastelevat yhdessä vanhemman kanssa meneillään olevaa kehitysvaihetta tai jo opittuja taitoja. Perheentalolla jokainen lapsi tulee nähdyksi juuri omana mahtavana itsenään. Mielestäni tärkeää on myös kuulumisten kysely – ohjaajat ovat oikeasti kiinnostuneet siitä, mitä kävijälle ja hänen perheelleen kuuluu, ja valmiita kuuntelemaan.
Harjoittelussani pääsin osallistumaan myös Perheraadin suunnitteluun ja toteutukseen. Perheentalon toiminta pohjautuu osallisuuteen ja Perheraati onkin osa toiminnan arviointia ja kehittämistä. Perheraadissa perheet voivat halutessaan osallistua toiminnallisiin toimintapisteisiin, joissa kerätään kävijöiltä palautetta ja kehittämisideoita. Tällä kertaa yhtenä Perheraadin teemoista oli arjen tukeminen, jonka ympärille erilaisten toimintapisteiden kysymykset rakentuivat. Vastausten perusteella kävijät kaipaavat eniten tukea ja apua lastenhoitoon, ja eniten toivotaankin lastenhoitoapua sekä arjenapua. Kohtaaminen oli yhtenä kysymyksistä, ja vastanneiden joukosta suurin osa oli kokenut tulleensa hyvin kohdatuksi eri palveluissa. Koronan käynnistämä etäperheentalotoiminta koettiin myös hyväksi.
Perheraadissa myös lapsilla on mahdollisuus tuoda esille omia mielipiteitään ja ne ovat yhtä merkityksellisiä kuin aikuisten vastaukset. Tällä tavoin Perheraadissa vahvistetaan lasten osallisuutta. Onkin todettu, että vahvistamalla lasten oikeutta osallisuutteen elämässään vahvistetaan samalla myös lasten kiinnittymistä yhteiskuntaan. Lasten osallisuuden toteutumiseksi aikuisilta tarvitaankin tietoa siitä ja halua toimia niin, että jokaisella lapsella on oikeus osallisuuteen. Mielestäni Perheentalon toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa lasten osallisuus nousee oikealla tavalla esille.
Mielestäni poikkeusolojen myötä kohtaamisen tärkeys korostui, sekä Perheentalon tärkeä rooli perheiden arjessa. Harjoitteluni on ollut hyvin antoisa ja avannut minulle hyvin sosionomina työskentelyn erilaisia mahdollisuuksia. Poikkeusoloista huolimatta koen, ettei harjoittelulleni olisi voinut olla parempaa aikaa kuin juuri nyt. Pääsin harjoittelun myötä näkemään hyvin Perheentalolla työskentelyn erilaisia sisältöjä ja havaitsemaan itse kohtaamisen tärkeyden. Työskentely Perheentalolla poikkeaa työstäni päiväkodissa paljon ja harjoitteluni aikana koen saaneeni paljon uutta, minulle tärkeää kokemusta lasten, vanhempien ja perheiden kanssa työskentelystä.
Kukaan ei tiedä, kuinka koronakevät tulee vaikuttamaan tulevaisuudessa näihin perheisiin ja lapsiin. Se jää nähtäväksi. Mutta mielestäni panostamalla juuri nyt matalan kynnyksen toimintaan ja ylipäätänsä perheiden arjen tukemiseen, voidaan näitä mahdollisia vaikutuksia pienentää.
Tuulia Voutilainen, sosionomiopiskelija Diakonia-ammattikorkeakoulu, Kuopion Perheentalon harjoittelija
Tutustu Kuopion Perheentalon toimintaan alla olevasta linkistä:
https://www.kuopionperheentalo.fi/
