Kohti lapsiystävällistä maakuntaa

Lapsiystävällisyydestä puhutaan paljon. Se liitetään lapsen oikeuksien toteuttamiseen sekä lasten ja perheiden yhdenvertaisuuteen. Lapsiystävällisyys piirtyy mieleen hallinnollisena, vähän abstraktina käsitteenä. Mihin se kiinnittyy, mikä on sen ydin?

Voisiko asia olla näin yksinkertainen: lapsiystävällinen on yhtä kuin ystävällinen lapselle? Lapsen sanoittamana ystävällisyys tarkoittaa sitä, että on reilu ja kiltti toiselle. Auttaa ylös, jos näkee, että toinen kaatuu. Lapsiystävällinen ympäristö tarkoittaa sitä, että siellä on turvallista liikkua ja leikkiä vapaasti. Se tarjoaa mahdollisuuksia tehdä yhdessä toisten lasten ja aikuisten kanssa kaikkea kivaa. Lapsiystävällisyys on siis tunne, joka muodostuu lapselle suhteissa ihmisiin ja ympäristöön. Se todentuu siinä, kuinka lapsi kokee tulleensa kohdatuksi ja millaisena hän kokee toimintamahdollisuutensa toteuttaa itseään arjen ympäristöissä.

Maakunta ja sen ystävällisyys konkretisoituvat lapselle ympäristön, kulttuurin, perinteiden ja alueen palvelujen kautta. Lapsen näkökulmasta tärkeimpiä ympäristöjä ja palveluja ovat ne, missä hän aikaansa eniten viettää. Näitä ovat kodin lähiympäristö, päiväkodit ja koulut pihoineen sekä avoimet tilat, kuten esimerkiksi leikki- ja liikuntapuistot, kirjastot sekä nuorten ja perheiden talot. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat lopulta varsin pieni osa arjen palvelujen kokonaisuutta, mutta tärkeä ja osalle lapsista merkittävä osa arkea.

Lapselle palvelut ovat ihmisiä, joten ei ole yhdentekevää, miten lapsi palveluissa kohdataan. Seuratessani lapseni hammastarkastusta suuhygienistin vastaanotolla huomasin, että lapsiystävällisyyden toteutumisessa on kyse varsin tavallisista asioista: hymystä, lempeästä katseesta, kannustavista sanoista, kuuntelemisesta ja yhteisestä tekemisestä. Se ei vaadi aikaa tai erityisiä resursseja, vaan oikean asenteen ja halua kohdata lapsi.

Lapsen kanssa toimivien aikuisten vastuulla on varmistua siitä, että jokainen lapsi tietää ja voi luottaa siihen, että lähellä olevat arjen aikuiset ovat lasta kannustavia. He ovat kiinnostuneita siitä, mitä lapselle kuuluu ja ovat aina valmiita auttamaan. Lapsi kokee, että aikuiset kuuntelevat hänen näkemyksiään ja mielipiteitään. Tämä tarkoittaa myös tilanteita, jolloin suunnitellaan ja kehitetään lapsille tarkoitettuja palveluja, tiloja tai vaikkapa leikkipuistoja. Tällöin hallinnollisissa rakenteissa toimivien virkamiesten vastuulla on, että lapsen näkökulma otetaan huomioon, kun tehdään lapseen vaikuttavia päätöksiä. Tässä vaiheessa on usein siirrytty virkamiehen oman ja hallinnollisen rakenteen mukavuusalueen ulkopuolelle.

Lapsen ääneen kuuleminen ja lapsinäkökulman huomioiminen on joustavimmillaan mahdollista toteuttaa hyödyntämällä kouluja, päiväkoteja sekä nuorten ja perheiden kohtaamispaikkoja. Tarvitaan kuitenkin pysyvä rakenne, sopimista ja tiedon kokoamisen työkaluja, jotta lapsen kuulemisen käytäntö muodostuu osaksi päätöksenteon rutiinia. Onneksi kuntien ja maakuntien ei tarvitse lähteä tyhjästä, sillä valmiita malleja ja työkaluja on pilotoitu ja koottu käyttöönotettavaksi osana lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmaa.

Lapsiystävällisessä maakunnassa kaikilla lapsilla ja nuorilla on yhdenvertainen mahdollisuus kasvaa ja kehittyä omaan potentiaaliinsa. Lapsiystävällisyyteen sitoutuminen on jokaisen aikuisen ja julkisten yhteisöjen eettinen velvollisuus. Sen tulisi näkyä yhtä lailla kuntien ja maakunnan strategiassa ja päätöksenteossa kuin päivittäisissä kohtaamisissa. Lapsen oikeudet toteutuvat eri hallinnonalojen, kansalaisjärjestöjen ja muiden kolmannen sektorin toimijoiden yhteisenä työnä. Tarvitaan vain yhteinen tavoite ja suunnitelma edetä kohti lapsiystävällistä maakuntaa.

Minna Rytkönen, muutosagentti, Lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma, Pohjois-Savon liitto

Jätä kommentti

*