Maalla kasvanut ja ylpeä siitä

Täydellinen hiljaisuus, vapaus, luonnon antimet, kesäiset kalastusretket, vihertävät pellot kevätkylvön aikaan, tiivis naapurusto välimatkoista huolimatta, lukuisat eläimet lapsuudessa ja moni muu asia. Olen onnellinen saatuani kasvaa ja varttua maaseudulla, vaikka aikuisiän kynnyksellä yritinkin häivyttää itsestäsi maalaisjuuria pois muuttaessani opiskelemaan ja työskentelemään kaupunkiin.

Aikuisiällä olen oivaltanut, miten onnekas olen ollut saatuani kasvaa turvallisessa ympäristössä lähellä luontoa, joka mahdollisti turvallisen tutustumisen ympäröivään maailmaan. Pienessä koulussa ja paikkakunnalla ihmiset tulivat äkkiä tutuksi, jonka seurauksena opin suvaitsevaitsemaan erilaisuutta ja tulemaan toimeen kaikkien kanssa. Suurista kaupungeista poiketen en voinut valita kavereitani, vaan kaikki lapset leikimme ja vartuimme yhdessä. Asuessani isoissa kaupungeissa olen huomannut, että on liiankin helppoa sulkeutua omaan kuplaan, jonka sisälle valikoi vain ihmiset, joista tykkää ja sulkee ulkopuolelle sellaiset, joista ei pidä tai ei pysty suvaitsemaan. Muutkin opitut arvot näkyvät elämässäni muutenkin kuin suvaitsevaisuuden muodossa, joiden kehittymiseen maalaistausta ja kasvatus on paljon vaikuttanut. Luonto, yhteisöllisyys, toisten kunnioittaminen, omatoimisuus, tuottavuus, puhdas ruoka ja vapaus ovat minulle tärkeitä arvoja ja asioita, joita aion vaalia jatkossakin.

Vaikka koenkin kaupunkilaistuneeni aika paljon, niin silti juureni vetävät minua usein vierailemaan kotipaikalleni. Luontoon ja maaseudulle päästyäni minut valtaa vapauden ja rauhallisuuden tunne, eikä minulla kiire mihinkään vaan voin pysähtyä hetkeen. Pysähtyminen hetkiin unohtuu minulta usein kaupungin hulinan keskellä. Maaseutuun ja luontoon liittyy myös minun oma mieleni turvapaikka. Ikävien asioiden ja stressin tullessa kuvittelen mielessäni usein itseni lapsuuteen ravustamaan isäni kanssa joen varteen keskelle auringonpaistetta ja luonnon ääniä. Kuvittelen mielessäni joen veden kohinan, lintujen laulun, haistan metsän raikkauden ja maistan suussani metsämansikat, joita söimme kulkiessamme polulla.

Kuopion kriisikeskuksen yhteydessä toimiva Maaseudun turvaverkko kohtaa maaseudun asukkaita ja yrittäjiä koko Pohjois-Savon alueella, luontaisessa maaseudun ympäristössä. Todetaan tässä yhteydessä, että kaikki huolet ja murheet eivät ole sieltäkään poissa. Huolen kuunteleminen ja puheeksiottaminen ovat tärkeitä asioita hyvinvointimme osalta, kosketti se sitten itseä tai läheistä. Olemme erilaisia ja sen myötä kohtaamme elämän vaikeat asiat eri tavoin. Maaseudulla suomalainen sinnikkyys näyttäytyy edelleen vahvana ja voimakkaana hyveenä, mielen hyvinvoinnin osalta ehkä myös liiankin kanssa. Kun sinnikkyys muuttuu sinnittelyksi, ihminen kuormittuu, eikä pysty nauttimaan ympäristönsä tarjoamista iloista. Elämä alkaa olla yhtä takkuamista. Keskusteluapua vaikeiden vaiheiden läpikäymiseen on saatavilla, keskusteluavun keinoin mielenmaisema voi alkaa vihertää ja tuottaa uutta.

Milloin sinä olet viimeksi nauttinut maaseudun rauhasta tai vihreydestä? Onko kotipaikalla käynnistäsi kulunut aikaa jo pidempi aika? Rohkaisemme sinua käymään paikassa, tai palaamaan mielessäsi mielikuvaharjoituksen avulla paikkaan, jossa juuresi ovat saaneet alkunsa, tutkailemaan ympäröivää luontoa, nauttimaan ilmaisesta tavasta vähentää stressiä ja rauhoittumaan kuuntelemalla itseäsi sekä ympäröivän metsän ääniä. Kevät herättelee luontoa ja meitä ihmisiä.

 

Riku Pulkkinen, sosionomi-opiskelija

Heta Malinen, projektipäällikko

Kuopion kriisikeskus (Maaseudun turvaverkko-hanke)

 

Seuraavasta linkistä pääset turvapaikkaharjoituksen sisältävään äänitteeseen:

https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/itsearviointi_omaapu/oma-apu/toivo/Audio/NMTT-Turvapaikkaharjoitus.mp3 

Jätä kommentti

*