Minne minä kuulun?

Jokaisella meillä on sisäsyntyinen tarve kuulua johonkin joukkoon tai ryhmään. Kaipaamme paikan, jossa voimme kohdata samanhenkisiä ihmisiä ja saamme kannustusta ja myötätuntoa. Voimme jakaa ajatuksia ja tunteita niin, että tulemme ymmärretyksi. Hyvä yhteisö tarjoaa myös vaihtoehtoisia mielipiteitä, erilaisia ajatuksia ja mahdollisuuden oppia jotain uutta.

 

Uusimman Nuorisobarometrin (2017) mukaan valtaosa (yli 2/3) maamme lapsista ja nuorista tuntee kuuluvansa melko tai erittäin kiinteästi kouluyhteisöönsä. Tämä osoittaa sen, että koululla on vahva merkitys oppimisen lisäksi sosiaaliseen hyvinvointiin. Kääntöpuolena on, että yli 10 prosenttia kaikissa oppilaitoksissa olevista lapsista ja nuorista kokee kuuluvuutensa kouluyhteisöön melko tai erittäin löyhäksi. Toivottavasti näillekin ihmisille löytyy joku toinen paikka, missä he voivat kokea olevansa tärkeitä osallistujia ja jäseniä. Aina yhteisö ja kokoontuminen ei edes tarvitse olla kasvokkaista. Verkon kautta voi löytää yhteisön, missä voi jakaa itselleen tärkeitä asioita ja ajatuksia. Internet mahdollistaa osallistumisen myös heille, joilla on henkisiä, fyysisiä tai sosiaalisia esteitä siirtyä konkreettisesti paikasta toiseen. Uskon, että heille yhteenkuuluvuuden tunne voi olla erityisen tärkeää.

 

Isolla osalla meistä on joukkoja ja porukoita luonnostaan ympärillään. Erilaiset työyhteisöt, lasten kautta elämään tulevat ihmiset (päiväkoti, harrastukset, lasten kaverit ja heidän perheensä…), omat harrasteporukat, ystävät, sukulaiset ja naapurit. Yhteisöön kuulumisen vaikutukset ihmisen terveyteen ovat kiistattomat; yhteisöllisyyden puute voi näkyä niin psyykkisenä kuin fyysisenä oireiluna elämässä. Miten voisimme varmistua, että kaikille olisi paikka, mihin he haluavat ja voivat kuulua? Uskon, että meistä jokainen voi pienillä tai isommillakin kiinnostuksen osoituksilla kanssakulkijoille osoittaa, että he ovat meille tärkeitä ja heidän olemassaolollaan on merkitys. Huomioimisen voi tehdä helposti vaikkapa ruuhkabussissa tai kaupan kassajonossa. Jos kaipaa organisoidumpaa ja säännöllisempää toisen huomioimista, niin monet järjestöt tarjoavat vapaaehtoistoiminnan muodossa mahdollisuuden ottaa toinen ihminen mukaan ja liittää hänet osaksi jotain mielenkiintoista ja tärkeää joukkoa. Ehkä osaksi yhteisöä, johon hän ei ole itse voinut, kyennyt tai osannut hakeutua, mutta jota hän on jo pitkään kaivannut.

 

Riitta Rönkkö, Nuorten Palvelu ry, järjestöagentti

Jätä kommentti

*