Pienet kädet tarttuvat tiukasti minun käteeni ja katse pyytää seuraamaan. Varma ja tomera kävely kohti rauhallisempaa nurkkausta ja sitten matka pysähtyy, sormi osoittaa lattiaa. Istahdan lattialle ja lapsi istahtaa syliini kirja omassa sylissään. Lapsi painaa pääni vasten rintakehääni. Se tuntuu lämpimältä. Tahmaiset sormet kääntelevät kirjan sivuja ja välillä sormi osoittaa kirjan kuvaa. Hymyilevät silmät kääntyvät ajoittain katsomaan minun silmiin. Muumipeikko on alussa yksin, mutta onneksi tarina päättyy hyvin ja hänellä on taas ystävä rinnallaan.

Pienet pysähtymisen hetket kiireisessä arjessa ovat kultahippuja. Mutta miten usein meidän pitääkin muistuttaa itseämme siitä, ettei paina menemään koko päivää tukka putkella ilman, että on pysähtynyt ihmettelemään ja tunnustelemaan ympärillä olevia asioita. Arki on hengästyttävää. Miten usein pysähdymme kysymään työkaverilta tai siinä lähellä olevalta Mitä kuuluu? Mitä kuuluu, oikeasti? Olemaan läsnä siinä hetkessä kun kysyt nuo sanat. Mutta myös vastamaan tuohon kysymykseen oikeasti ja aidosti. Näin saattaa syntyä hyvä, lämmin kohtaaminen. Se voi pelastaa jonkun päivän.

Yksinäisyys meidän hyvinvointiyhteiskunnassamme on suuri ongelma, mikä aika ajoittain nousee esiin surullisina uutisina. Sydäntä raastaa joka kerta tämä teema. Olenkin haastanut itseni siihen, että muistaisin joka päivä pysähtyä. Pienen lapsen tavoin, minunkin on määrätietoisesti muistettava ottaa tuo hetki itselleni ja ympärilläni oleville ihmisille. Muistathan sinäkin kysyä mitä kuuluu – ja vastata aidosti? Tämä saattaa aiheuttaa lämpimiä tuntemuksia rintakehän alueella ja jättää jälkeensä mukavan värisevän olon.

Tämä on Ihmisen Ilona– blogin ensimmäinen kirjoitus. Blogia kirjoitamme Me Ilona yhteistyöverkostoon kuuluvat ihmiset. Verkosto on toiminut 2000-luvun alusta lähtien ja pyrkii vaikuttamaan lapsiperheiden asioihin paikallisesti, järjestää yhteistyössä tapahtumia ja tiedottaa toiminnoista ja tapahtumista. Verkosto toimii myös jäsentensä tukena. Verkostoon kuuluu n. 20 eri järjestöä, yhdistystä ja toimijaa. Meitä on huippu porukka ja pidämme lasten, perheiden ja nuorten puolia monin eri keinoin. Yhdessä järjestämme ajankohtaisia tapahtumia (torilla olemme varmasti tavanneet!), pidämme vapaaehtoistyön kurssia, suunnittelemme vaikuttamistoimintaa (muistan lapsinäkökulman-haaste) ja nyt tietysti kirjoitamme blogia. Pidämme kokouksia noin kuutisen kertaa vuodessa ja kokousta johtaa puheenjohtaja. Puheenjohtajuus kiertää vuosittain keskuudessamme. Tämän vuoden puheenjohtajuuden on allekirjoittanut saanut kunnian hoitaa. Olemme ketterä ja iloinen porukka. Blogissamme on joka kerta eri kirjoittaja joukostamme ja aiomme kirjoittaa ajankohtaisista meitä ihmisiä liikuttavista teemoista, jotka jollain tavalla koskettavat lapsia, perheitä ja nuoria.

Iloa ja hyviä kohtaamisia päiväänne <3

Riitta K.

Riitta Kokkonen

Avopalveluohjaaja Kuopion ensikotiyhdistys ry

Ilona yhteistyöverkoston puheenjohtaja