Nuori maailmanpyörässä

Työskennellessäni Helsingin diakonissalaitoksen säätiön VAMOS palvelussa yksilö- ja ryhmävalmentajana olen kohdannut useita nuoria, jotka etsivät vielä reittiään kohti mielekästä työ- tai opiskelupaikkaa. Osa näistä nuorista on ehtinyt matkustaa kuntouttavassa ja työllisyyttä edistävässä maailmanpyörässä jo usean kierroksen, löytämättä vielä päämääräänsä. He ovat siirtyneet vaunusta toiseen kertoen toistuvasti tarinaansa henkilöltä toiselle. Kaikenlaista on kokeiltu, mutta mikään suunnitelma ei ole mennyt maaliin. Moni nuorista on väsähtänyt pyörimiseen. Osa heistä on saanut tukea vaunun tasapainottamiseen, toisen lähiverkosto tai olosuhteet ovat työntäneet rattaisiin tarpeettomia kapuloita tai antaneet liiaksi vauhtia. ”Töihin tai kouluun vaan, siellä sitä kuntoutuu!” Ja taas mentiin seuraavalle kierrokselle…

Yhteiskunnassamme on nuoria, joiden opintie on ”normaalia” mutkikkaampi ja vaiheikkaampi. Jotkut nuoret tarvitsevat enemmän aikaa löytääkseen oman juttunsa. Jotkut kokeilevat useampaa alaa, ennen kuin tietävät mihin on hyvä asettua. Olisi tärkeää, että etenkin nämä vielä reittiään etsivät nuorukaiset löytäisivät syyn, jonka vuoksi nousta aamulla sängystä. Nämä nuoret tarvitsevat turvallisen ja hyväksyvän yhteisön, johon voivat tuntea kuuluvansa. Ennen kaikkea he tarvitsevat paikan, jossa voivat saada korjaavan kokemuksen osallistumisesta porukkaan, jossa ketään ei kiusata.

Pian neljän vuoden ajan olen saanut olla todistamassa, kuinka VAMOS ryhmävalmennus on voimaannuttanut näitä nuoria eteenpäin elämässä. Ryhmä on toiminut heille syynä herätä aamuisin. Ryhmä on ollut heidän työmaansa elämäntilanteessa, jossa he eivät vielä ole työkykyisiä tai muuten vain löytäneet omaa alaansa. On ollut valtavan hienoa huomata, miten ujoimmatkin nuoret ovat rohkaistuneet ryhmän edetessä jakamaan omia kokemuksiaan saaden muilta vertaistukea. Mieleeni on jäänyt eräs nuori nainen, joka VAMOS-ryhmäläisten tuella uskaltautui kertomaan läheisilleen, ettei tosiasiassa ole käynyt masennuksensa vuoksi koulussa puoleen vuoteen. Tämä nuori oivalsi, ettei masennusta tule hävetä ja että joskus elämässä on oikeastaan ihan ok käydä ”varikolla” hakemassa uutta näkökulmaa elämään. Kuopion psykiatrian keskuksen kuntoutusohjaajan työpanos ryhmässä on ollut hyvä kokemus niin nuorille kuin VAMOS-valmentajillekin. 

Ryhmäläinen toisensa jälkeen on saanut kokea, miten ryhmästä on lähdetty opiskelemaan, ammatilliseen kuntoutukseen, töihin tai niihin valmentaviin palveluihin. Näillä onnistumisen kokemuksilla nuoret ovat tukeneet toisiaan ajatukselle, että minäkin joskus lähden tästä kohti unelmaani. Kunhan olen riittävän valmis ja vahva.

Moni nuori on kokeillut VAMOS-ryhmässä roolia, johon peruskoulussa ei kenties koskaan esim. kiusaamisen vuoksi tullut mahdollisuutta. ”Tältäkö tuntuu, kun kukaan ei naurakaan kommenteilleni? Voinko oikeasti kertoa ryhmässä ääneen, kuinka kovasti minua jännittää? Voinko reilusti istua ryhmätilassa hieman syrjemmälle, ilman että asiasta tehdään numeroa?” Aika hienoja kokemuksia pohjaksi sille, että joku päivä nuoren onkin mahdollista istua luokkahuoneessa kokematta asiasta ylitsepääsemätöntä ahdistusta. 

VAMOS-ryhmissä valmentajilla on ollut oiva mahdollisuus huomata nuorten vahvuudet ja tehdä tärkeitä havaintoja heidän toimintamahdollisuuksista. Nämä huomiot ovat olleet arvokasta tietoa nuorelle ja esim. hänen hoitotaholleen, suunniteltaessa hänelle sopivaa kuntoutusta ja tietä kohti mielekästä työ/opiskeluelämää. Erityisen tuen tarpeessa oleville nuorille on ollut merkityksellistä, että VAMOS-ryhmävalmennus on ollut tavoitteellista ja selkeästi ohjattua. Erityisesti autismin kirjon piirteitä omaavat nuoret ovat tuoneet esille, että heille on vaikeaa kiinnittyä esimerkiksi toiminnallisiin, avoimiin ryhmiin, joissa toiminta on vaikkapa vapaata pelailua. 

Olen tavannut nuoren, joka on ollut peruskoulun jälkeen kotona kymmenen vuotta kykenemättä koskaan täysin kiinnittymään mihinkään palveluun. On selvää, että tällaiset nuoret tarvitsevat pitkäaikaista kuntoutusta ja tukea, eivätkä he hetkessä liikahda koulun penkille. Ihmettelen kuitenkin tätä maailmanpyörässä palvelusta toiseen siirtymistä. Pitäisikö sosiaali- ja terveydenhuollon verkoston jo aiemmin pysähtyä arvioimaan, mikä on nuoren toimintakyky? Ei kai ole tarkoituksenmukaista, että nuori siirtyy loputtomasti ns. välityömarkkinoiden palvelusta toiseen?

Onko kaikilla nuorten kanssa toimivilla tahoilla riittävästi tietoa Kela:n tarjoamasta ammatillisesta kuntoutuksesta? Tiedämmekö, että masennuksen sairastanut, sosiaalisten tilanteiden jännityksestä kuntoutuva nuori voisi hyötyä esim. erityisammattiopisto Luovin pienryhmässä tapahtuvasta valmentavasta ja kuntouttavasta VALMA-opetuksesta, jossa on otettu huomioon erityisen tuen tarve? On myös muita pienempiä oppilaitoksia, jotka voivat ympäristöllään ja opetusresurssillaan parhaimmillaan tarjota nuorelle poispääsyn epäonnistumisen kehästä. Kaikki nuoret eivät kiipeä ketterästi ammattiopiston mäelle. Tarvitaan erilaisia palveluita, joissa jokainen nuori voi kokea tulevansa kohdatuksi yhtä arvokkaana. Oikea-aikaisesti. 

Henni Ruhanen, valmentaja, toimintaterapeutti (AMK), Helsingin diakonissalaitos sr/ VAMOS Kuopio

Kirjoittaja työskentelee yksilö- ja ryhmävalmentajana Helsingin diakonissalaitoksen VAMOS palvelukokonaisuudessa

Helsingin diakonissalaitoksen säätiön VAMOS palvelukokonaisuus tarjoaa valmennuksellista ohjausta 16-29 vuotiaille nuorille, jotka etsivät vielä suuntaansa kohti työ/opiskeluelämää. Vamos toimii valtakunnallisesti kahdeksalla paikkakunnalla. Kuopiossa VAMOS tarjoaa nuorille yksilö- ja ryhmävalmennusta, uravalmennusta sekä maahanmuuttajanuorille suunnattua valmennusta. Samassa yhteydessä toimii myös ohjaus- ja neuvontapalvelu, josta nuori saa arkisin ohjausta ilman ajanvarausta. Toimintaa rahoittaa HDL, STM, ESR ja Kuopion kaupunki. 

Jätä kommentti

*