Olemmeko vieläkään vapaita ja tasa-arvoisia?

Olemmeko vieläkään vapaita ja tasa-arvoisia?

Miltä sinusta mahtaisi tuntua, jos Kuopion puolittaisi kivimuuri ja sen päällä piikkilanka-aita? Sinä asuisit aidan toisella puolella ja muut sukulaisesi ja osa ystävistäsi asuisivat aidan toisella puolella. Kenelläkään teistä ei olisi mahdollisuutta tavata toisianne.

Toinen puoli Kuopiosta kehittyisi ja toinen puoli taantuisi tai jäisi paikalleen. Toisella puolella lapsilla olisi mahdollisuus opiskella vieraita kieliä, toisella puolella vain yhtä ja ainutta vierasta kieltä.

Toisella puolella lapset näkisivät televisiosta lastenohjelmia eri maista, toisella puolella tätä mahdollisuutta ei olisi. Toisella puolella lapset saisivat käyttöönsä koulussa tietokoneet ja kännykät, toisella puolella eivät.

Tätä vertailua voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Näitä ajatuksia tuli mieleeni vastikään käydessäni Saksan pääkaupungissa Berliinissä, jossa kaupungin halkaisi aikoinaan muuri. Siellä useat perheet joutuivat toisistaan erilleen ja toinen puoli kaupungista kehittyi ja toinen puoli taantui.

Berliinin muuri oli pystyssä lähes 30 vuotta, jonka jälkeen vuonna 1989 muuria alettiin purkaa ja kansa sai vapaasti liikkua toiselta puolelta toiselle puolelle. Muurin rakentamisen aikaan vuonna 1960 lapsena olleet saattoivat nähdä isovanhempansa vasta yli 30 vuotiaina.

Edelleenkin meillä on olemassa ihmisten välisiä henkisiä muureja. Saatamme olla ennakkoluuloisia kohtaamaan muualta Suomeen muuttaneita. Emme hyväksy erilaisuutta, vaan vaadimme kaiken olevan samankaltaista. Kohtelemme ihmisiä eriarvoisesti.

Pieni lapsi oppii arvostamaan toisia ihmisiä sen perusteella, miten hänen vanhempansa osaavat toisia arvostaa. Pieni ihminen oppii hyväksymään erilaisuuden, jos vanhempi sen hyväksyy. Lapsi oppii kohtelemaan ihmisiä samanarvoisina olivatpa he millaisia tahansa, jos vanhemmat antavat siihen mallin.

Meidän velvollisuutemme aikuisina ja vanhempina on luoda lapsillemme ympäristö, jossa kaikki voivat kokea olevansa hyväksyttyjä eikä ketään jätetä ulkopuolelle. Kaikilla pitää olla vapaus omaan mielipiteeseen ja oikeus ilmaista se. Kaikilla pitää olla oikeus liikkua vapaasti ilman, että kukaan asettaa sille rajoja. Kaikilla pitää olla oikeus elää vapaana kiusaamisesta ja loukkaamisesta.

Me olemme saaneet elää yli 70 vuotta vapaassa maassa ja meillä on ollut oikeus vapaasti ilmaista mielipiteemme. Pitäkäämme siitä kiinni ja opettakaamme lapsemme siihen. Emme kuitenkaan ole vielä saavuttaneet tasa-arvoa, koska meillä on hyvin toimeentulevia ja köyhiä. Meidän tulee kaikkien tavoitella tasa-arvoista maailmaa.

”Olet oppinut, mitä vapaus on. Älä koskaan unohda sitä”, luki erään taiteilijan maalaamassa kuvassa muistoksi jätetyssä Berliinin muurin osassa. Siinäpä meille kaikille oppimista.

 

Eeva Heinonen

puheenjohtaja

Kuopion Pelastakaa Lapset ry

Jätä kommentti

*