Puhumisesta ja kuuntelemisesta

Kuulen aika usein, että vaikeista asioista keskustelu läheisissä ihmissuhteissa, esimerkiksi parisuhteessa, saattaa olla hankalaa, koska siihen liittyy jonkinlaista jännittämistä tai pelkoa. Tällaiset tunteet ovat voineet saada alkunsa omasta historiasta, jo ajalta ennen nykyistä parisuhdetta tai sitten ne liittyvät nimenomaan juuri siihen suhteeseen ja siinä käytyihin aiempiin keskusteluihin.

Hyvässä keskustelussa on puhumista ja kuuntelemista, jotka vuorottelevat. Puhuminen on puhujan vastuulla. Puhuja voi vaikuttaa vain siihen kertooko asian siten, että toisen on mahdollista kuunnella? Millaisella asenteella aloitus tapahtuu? Miten vaikkapa äänenkäyttö ja valitut sanat vahvistavat tai heikentävät hyvän keskustelun edellytyksiä? Kuunteleminen on kuulijan vastuulla. Kuuntelemista voi edesauttaa kysymällä itseltään, että haluanko kuulla, olenko läsnä? Itsensä rauhoittaminen on olennaista molemmissa osapuolissa. Jos tunnetila on vahva, on kovin vaikeaa keskustella rakentavasti. Kerro siis siten, että toisen on mahdollista kuunnella ja ymmärtää. Kuuntele siis siten, että haluat kuulla ja ymmärtää.

Parisuhteessa voi tulla esille käyttäytymismalleja, jotka eivät ole rakentavia ja joita itsessään tai toisessa ihmettelee. Yksi tällainen on riitely pikkuasioista. Haluanko olla mieluummin oikeassa vai onnellinen? Tämä on hyvä kysymys muistaa viimeistään, kun riidan tutut elementit alkavat kasaantua. Riidat voi saada alkunsa ihan siitä “pikkuasiasta”. Myöhemmin sitten ihmetellään, miten tilanne ajautuikin niin rumaksi. Taustalla saattaa olla halu voittaa, olla oikeassa, aiemmin koetut loukkaukset, yms. Tämä ohjaa siihen, että erimielisyydet muuttuvat isoksi riidaksi, jossa unohtuu mistä riita edes alkoi. Kumppanit eivät ole samalla puolella, vaan muuttuvat ikään kuin vastustajiksi toisilleen, kuten vaikka tennisottelussa. Sanat viuhuvat pallon lailla verkon yli, tavoitteena saada piste itselle. Keinoja kaihtamatta, sanoja säästelemättä. Sammakot lentelevät suusta ja tunnetila kasvaa isoksi. Siinä missä toista voi ohjata voitontahto, saattaa toinen puolustaa itseään, ettei joutuisi tappiolle. Kilpailuasetelma, päälle puhuminen tai silmien pyörittely ohjaa kiistelyyn, koska ne nostattavat vahvoja tunnetiloja. Oma lukunsa on sekin, jos kumpikaan tai toinen ei suostu puhumaan juuri lainkaan. Mykkäkoulu, tuo hiljainen taistelumuoto.

Tällainen tapa keskustella erimielisyyksistä kannattaisi yrittää yhdessä muuttaa sellaiseksi, jossa voisi “istua samalla puolella pöytää”, laittaa erimielisyyttä tuottava asia pöydälle ja tarkastella sitä yhdessä ratkaisuun pyrkien. On hyvä nimetä asia, josta keskustellaan ja sopia, että yritetään pysytellä sen äärellä. Tärkeää on, että aidosti pysähtyy kuuntelemaan kumppaniaan. Millaisia perusteluja hän käyttää oman näkemyksensä puolesta? Miksi tämä asia on hänelle tärkeä? Tarkentavilla kysymyksillä saa lisätietoa ja varmistaa, että on ymmärtänyt asian oikein. ”Ymmärsinkö oikein, että…” tai ”Kertoisitko lisää siitä, kun sanoit…” -tyyppiset kysymykset osoittavat, että toisen näkemys kiinnostaa aidosti. Kun oikeasti kuuntelee, eikä mieti omaa seuraavaa puheenvuoroa samalla, osoittaa toiselle, että haluaa ymmärtää häntä. Sellainen lisää rauhallisuutta ja sovinnollisuutta. Todennäköisesti saa sitten itsekin kerrottua oman mielipiteensä vastaavalla tavalla hänelle, kun vuorot vaihtuvat keskustelussa.

 

Hyvänä lopputulemana voi olla, että päädytään;

  1. Jommankumman näkemyksen mukaiseen ratkaisuun. Tämä tapahtuu, jos toisen perustelut alkavatkin kuulostaa ihan hyviltä ja toinen muuttaa mieltään tai huomaa, ettei asia ole vääntämisen arvoinen.
  2. Kompromissiratkaisuun, joka syntyy, jos keskustelun myötä ratkaisu on molempien näkemysten välimaastosta. Tämä toteutuu yleensä, jos asia halutaan mieluummin ratkaista kuin jättää ratkaisematta.
  3. Johonkin ihan uuteen yhteisesti luotuun ratkaisuun, joka ei ole ollut kummankaan alun perin vaan syntyy hyvän keskustelun tuloksena. Jokin ihan uusi vaihtoehto.
  4. Asia jää ratkaisemattomaksi. Iso osa asioista, joista riidellään, ei ole edes ratkaistavissa. Ne kannattaisi huomata ja tiedostaa. Niistä ei kannattaisi riidellä.

 

”Hei onko sulla nyt mikä tilanne, kun mulla olis yksi tärkeä asia, josta haluaisin jutella”

” Ei mulla oo mitään sen kummempaa, laitan vaan pyykkikoneen pyörimään ja tulen sitten”

”Niin. Siitä halusin jutella, kun olen vähän aikaa miettinyt että mulla on välillä vähän kummallinen olo sellaisesta, kun…”

”Onpa kurja kuulla, että olet kokenut asian noin. En ole tarkoittanut mitään tuollaista, mutta kun sen noin nyt kerrot, ymmärrrän, että käyttäytymisestäni on voinut saada sellaisen kuvan että…”

”Olipa helpottavaa saada tämä sanottua ja kiva, kun otit tämän asiallisesti vastaan. Pelkäsin, että tästä tulee vielä riita tai jotain…”

”Eikun hyvä että sanoit tästä. Ei näitä pidä pitää sisällään, kun sitten ne kasvaa vaan isommiksi asioiksi…”

 

Eeva Niskanen, kriisityöntekijä (Kuopion kriisikeskus)

 

Tutustu Kuopion kriisikeskuksen toimintaan alla olevasta linkistä:

https://www.mielenterveysseurat.fi/kuopio/

Jätä kommentti

*