Ystäväni saa minut hymyilemään!

”Minun ystäväni on kuin villasukka, joka talvella lämmittää.

Minun ystäväni on kuin niitynkukka, joka saa minut hymyilemään.”

(”Minun ystäväni on kuin villasukka”: säv.&san. Petri Virtanen)

 

Näin lauletaan lastenlaulussa ystävyydestä ja ystävistä. Minullakin on ystävä. Hän on pieni, mutta jo koululainen. Tummasilmäinen ja tummatukkainen. Hän pitää askartelusta, piirtämisestä ja barbeilla leikkimisestä. Ilman häntä olisi moni mukava juttuhetki jäänyt pitämättä. Moni hymy jäänyt saamatta ja yhteinen ilo kokematta.

Meillä jokaisella on omat ystävämme. Osa ystävistämme on kulkenut mukana koko elämänpolkumme ajan. Toiset taas poikkeavat elämäämme hetkeksi koulun tai työpaikan porukoista. Ystävä voi olla naapuri tai vieruskaveri vesijumpassa. Ystävä voi olla vanha tai vastasyntynyt, ystävä voi olla nuori ja kapinallinen. Ystävä voi olla läsnä arjessa tai katsella meitä pilven päältä.

Useat järjestöt ja yhdistykset järjestävät erilaista ystävä- , tukihenkilö- ja tukiperhetoimintaa. Nämä lasten ja perheiden ystävät, vapaaehtoiset turvalliset aikuiset tuovat iloa lasten ja perheiden arkeen. Kuopion Perheentalolla moni vanhempi kohtaa toisen vanhemman täysin samassa elämäntilanteessa, vauvan kanssa huonosti nukutun yön jälkeen tai energiaa pursuavan taaperon seurassa ja saa uuden ystävän. Ystävyys voi syntyä monenlaisissa elämän hetkissä.

Aikuisilla on vastuu lapsista ja heidän tulevaisuudestaan. Huolehtimalla yhdessä kaikkien lasten oikeuksista edistämme jokaisen lapsen hyvinvointia. Kohtaamme lapsia arkisissa hetkissä päivittäin. Päiväkodissa ja koulussa, kun viemme ja haemme omia lapsiamme. Työmatkalla bussissa tai kaupan kassajonossa. Lapsia ja nuoria parveilee torin laidalla ja kauppakeskusten käytävillä. Huomaanko silloin lapsen, joka kadottaa bussilippunsa? Tai autanko nuorta, johon kohdistuu sanojen sivallusta nuorisoporukassa? Hymyilenkö lapselle, joka kertoo ylpeänä päiväkodin pihalla saaneensa lumiukon valmiiksi?

Kohdataan lapset samalla tavoin kuin kohtaamme ystävämme. Bussipysäkillä voi teinin kanssa vaihtaa sanasen päivän säästä. Perheentalolla toisen äidin vauvan sylittely antaa äidille mahdollisuuden juoda kahvikuppinsa rauhassa ja vauva harjoittelee luottamaan muihin turvallisiin aikuisiin. Päiväkodin pihalla voi lapselle ojentaa lapion ja nostaa hatun sen lumiukon päähän.

Ystävyys on kuin lämmin katse, joka lämmittää sydämeen ja sieluun saakka. Illalla kotisohvalla voi sitten vetää villasukat jalkaan ja muistella kuinka monta ihanaa kohtaamista yhdessä päivässä voikaan olla!

Johanna Marttinen

Kuopion Perheentalo, koordinaattori

Jätä kommentti

*