Kirjoittaessani tätä päivitystä loppusuora häämöttää jo. Ihmiskokeeni päättyy reilun 87 tunnin kuluttua. Menossa on 87. päivä kokeellisesti uudenlaista elämää.

Moni on kysynyt minulta, miksi päätin luopua määräajaksi muun muassa television katselusta, Facebookista, Twitteristä, lihasta, kalasta, karamellista, kahvista, alkoholista, mehusta ja kaiken sortin herkuista.

Halusin muutosta. Minulla oli tarve testata, kuinka kiinni olen tavoissani. Pystynkö 44-vuotiaana muuttamaan suuntaa?

Tuskin olisin ihmiskoettani aloittanut, jos olisin ollut täysin tyytyväinen siihen, mitä olen ja mille minusta tuntuu.

Minulla diagnosoitiin alkutalvesta erittäin vaikea uniapnea. Testiyön kahdeksan tunnin aikana olin hengittämättä lähes 700 kertaa ja pisimmillään yhtäjaksoisesti 64 sekuntia. Illalla nukkumaan mennessä leposykkeeni oli alle 60, mutta aamulla 91.

Ennen kun sain hapettimen turvaamaan yöuntani, oli jokainen yö minulle siis niin kuin urheilusuoritus ja verrattavissa vaikka jatkuvaan sukeltamiseen.

Kun kehoni ei ollut pystynyt lepäämään kunnolla vuosiin, olin syksyllä todella väsynyt. Unien parannuttua aloin miettiä elämääni ja tapojani ja tajusin, että ihmisellä on elämässään todella vähän hyviä yöunia arvokkaampia asioita. Television katselu tai tabletilla sosiaalisessa mediassa roikkuminen eivät ole unta arvokkaampia ainakaan.

Kun aikani mietin ja ideaa kypsyttelin, päätin muuttua ainakin väliaikaisesti. Ihmiskokeellani halusin nähdä, miten jokseenkin täydellinen elämäntaparemontti vaikuttaa minuun fyysisesti ja psyykkisesti. Hyvin on vaikuttanut.

Painan nyt 13 kiloa vähemmän kuin tammikuun puolivälissä ihmiskokeeni aloittaessani. Nukun paremmin kuin koskaan aikuisiälläni. Tiedän, että määräaikainen ihmiskokeeni tulee muuttamaan joitakin asioita minussa pysyvästi. Vasta tällä tavalla itseni haastamalla, olen ymmärtänyt, että omista tavoistani on ollut minulle enemmän haittaa kuin iloa.

Uskottelin itselleni pitkään, että en saa iltaisin unta, koska työni urheilutoimituksessa painottuu iltaan ja työn sähäkimmät hetket osuvat yleensä illan viimeiseen tuntiin puoli kymmenen jälkeen. Kun kotiuduin iltaisin 11 jälkeen istahdin siis sohvalle katsomaan elokuvaa tai urheilua tai seuraamaan virtuaalimaailman menoa ja unille hiivin joskus yhdeltä, kahdelta tai kolmelta.

Ihmiskokeeni aikana olen töistä tultuani livahtanut unille kymmenen minuutin kuluessa siitä, kun olen hurauttanut autolla pihamme. Kovin kauan unta ei ole tarvinnut yhtenäkään iltana houkutella, vaikka monesti vielä alakertaan lakanoiden väliin kömpiessäni illan työt ovat jyllänneet ylikierroksilla päässäni.

Olen oppinut, että arvokas uni tulee kyllä, kun sille antaa mahdollisuuden. Jo sen opin ansiosta, ihmiskokeeni on ollut upea kokemus.