Ensi kuun perästä on huhtikuu

Tänä aamuna huomasin ajattelevani Facebookia ensimmäisen kerran 18 päivään.

Helmikuun alun kunniaksi tuli mieleen, että kollegani Vesa Kärkkäinen on varmaankin muistanut kaikkia seuraajiaan tänä aamuna tervehdyksellä, joka on kuulunut osapuilleen: ”Ensi kuun perästä on huhtikuu ja sitten kevät onkin jo pitkällä.”

Minulle ja kaltaisilleni talven läpi tarpojille ajatus lähestyvästä keväästä on tervetullut. Tästäkin talvesta taidetaan selvitä, vaikka pimeys ja kylmyys yrittää nujertaa näillä leveyspiireillä joka ainoa vuosi.

Toistakin kollegaa ajattelin. Martti Ripaojan lakonisia, kielellä leikkiviä päivityksiä on oikeastaan ikävä. Niillä on ollut tapana saada suupielet virneeseen. Niin paljon minä nerokkaasta äidinkielestäni ja sillä leikkimisestä pidän.

Jollakin oudolla tavalla minua onkin jo vuosikymmeniä kiehtonut Artturi Kanniston vuosisadan alussa kehittämä suomen kielen pisin ja tiettävästi myös maailman kaikkien kielien pisin sana: kumarreksituteskenteleentuvaisehkollaismaisekkuudellisenneskenteluttelemattomammuuksissansakaankopahan.

Vaikka sana on teoreettinen, on oikeastaan suunnaton harmi, ettei sitä käytetä arkipuheessa. Uskon, että kesken kiivaimman väittelyn lausuttunakin, sillä saattaisi olla pysäyttävä vaikutus.

Sanoissa on voimaa.

Jätä kommentti

*