Jaoin 500 euron seteleitä

Minulla oli keskiviikkona poikkeuksellisen mukava työpäivä, vaikka se kestikin lähes 14 tuntia. Sain jakaa rahaa, enkä mitä tahansa rahaa, vaan euroalueen suurimpia seteleitä, purppuranpunaisia 500-euroisia.

Pohjois-Savon sanomalehtiopetuksessa työryhmän puheenjohtajana pääsin ojentamaan videokilpailun pääpalkinnot yhdessä alakoulussa ja yhdessä lukiossa. Väitetään, ettei raha tee onnelliseksi, mutta olisittepa olleet näkemässä palkittujen ilmeet. Ainakin onnenhetken 500 euroa tuottaa.

Itse näin 500 euron setelejä ensimmäisen kerran vasta nyt. Kellanruskean 200 euron lappusen olen tainnut kerran hetken omistaakin ja vihreitä satasia muutaman kerran, mutta yleensä olen automaattirahamiehiä eli lompakostani löytyy korkeintaan 50 euron ja 20 euron seteleitä ja niitäkin niin vähän, ettei niistä toisilleen seuraksi ole.

Rahaa jakaessa ajattelin, että olisi mielettömän hienoa, jos olisi 26 000 euroa täysin ylimääräistä rahaa. Vuoden ajan kerran viikossa voisi ojentaa jollekin tuntemattomalle ihmiselle 500 euroa ja sanoa, että ole hyvä ja nauti.  Olisi mukava nähdä, kuinka ihmiset reagoisivat ja ainakin yhtä lystikästä olisi tietää, mihin yllätysrahat menisivät. Niiden ihmisten rahoista ja tarinoista voisi kirjoittaa kirjan tai tehdä televisio-ohjelman. Kuvatuotannon etuna olisi se, että vuosi vuodelta lisääntyvät lukutaidottomatkin pääsisivät rahojen tarinoista nauttimaan.

Kommentit

  • Onnenpekka

    Verojen ja muiden kulujen myötä voit kuvitella antavasi muutoman kympin joka viikko tyypille joka sanoo ”asylum”

Jätä kommentti

*