Kirja päivässä pitää television loitolla

Joku tuttu epäili ennen ihmiskokeeni alkua, että luen kolmen kuukauden aikana melkoisen pinon kirjoja. Hyvin epäili.

Ensimmäiset viikot hurahtivat uutuuttaan nopeasti. En osaa oikein edes selittää, mihin ne viikot menivät. Varmaan nukuin univelkaa ja ihan vain kasailin ajatuksia.

Viime aikoina olen lukenut kirjan päivässä. Vapaapäivänä, kun saattaa hurahtaa kaksikin teosta, mutta työpäivänä tai minun tapauksessa työiltana ei ehdi oikein yhtäkään loppuun, kun pitää luiskahtaa sieltä kansien välisestä maailmasta rahan tekoon.

Äidinkielen opettajaksi opiskelleena kirjallisuus oli yliopistossa yksi sivuaineistani. Silloin 1990-luvun alkupuoliskolla jouduin lukemaan niin paljon, että hukkasin kirjojen lukemisen himon hetkeksi kokonaan.

Nyt kun olen ollut seitsemän viikkoa televisio- ja some-dieetillä, on kirjojen maailma alkanut taas maistua. Eilenkin kävin kirjastossa kahdesti. Lainasin aamulla niin vähän kirjoja, että aloin jo iltapäivällä pelätä, että kohta ne loppuvat.

Omasta kirjahyllystäkin on löytynyt sellaista kiinnostavaa luettavaa, mitä en siellä edes muistanut olevan.

Tänään olen ehtinyt katsella maailmaa jo niin mielensäpahoittajan kuin yksityisetsivä Kuhalankin silmin. Alan omituisella tavalla viihtyä omassa hiljaisessa maailmassani.

Kommentit

  • Seija Hämäläinen

    Nopea lukuvauhti. Ihailen, koska itse en osaa lukea noin nopeasti. En ole koskaan opetellut pikalukua, sillä pelkään aivojeni olevan niin hitaat, etteivät ne pystyisi ottamaan vastaan nopeasti ryöppyävää asiaa. Aistini jäisivät neuvottomina seisomaan. Minulle kirja viikossa on sopiva annos. Kirjastoa ylistän nyt ja aina.

Jätä kommentti

*