Reippaita elämänmuutoksia vaatineen ihmiskokeeni ensimmäinen kuukausi on sujunut oikeastaan hämmästyttävän helposti.

Kaikkein helpointa määräaikaisesti uudessa elämässäni on välttää Facebookin, Twitterin ja televisio-ohjelmien kutsua. Täysin television kuvatulvalta on mahdotonta välttyä ellei ole sokea. Niin paljon vastaanottimia on avoinna julkisissa tiloissakin, että aina välillä välkkyviä kuvia osuu väkisin tielle, mutta katselemaan en ole niitä pysähtynyt.

Ruoka-asioissa ilman lihaa eläminen on ollut odotettua helpompaa, vaikka aiemmin söin kanaa lähes päivittäin. Joskus iltavuorossa on ollut sellainen olo, että kahvin tuoksu on kiusannut hetken. Se on oikeastaan aika yllättävää, sillä tähänkään saakka en ole juonut kahvia kuin töissä ja autoa ajaessa.

Saunaoluesta luopumista kuvittelin myös hankalaksi, mutta olen huomannut, että vesi toimii saunajuomana aivan yhtä hyvin.

Sitä olen pari kertaa harmitellut, että menin kieltämään itseltäni myös mehujen juonnin. Esimerkiksi tänä aamuna melkein tunsin veriappelsiinimehun maun suussani, kun vaimoni sitä aamupalalla joi. Tätä kirjoittaessakin vesi herahtaa kielelle pelkästä ajatuksesta, mutta sellaista on elämä. Aina ei saa kaikkea, mitä haluaa.

Itsensä haastaminen ihmiskokeella on kasvattavaa ja uskon, että se on myös palkitsevaa. Huhtikuun 15. päivä ei ole enää kaukana ja ihmiskokeeni päättyessä kevätkin on jo hyvässä vauhdissa.