Nautin lukemisesta

Kun ihmiskokeeni käy neljättä viikkoa, olen vihdoin innostunut lukemisesta. Se on selvä merkki siitä, että olen virkistynyt.

En ikinä jaksa lukea kirjoja, jos olen esimerkiksi töideni vuoksi väsynyt. Nyt en siis ole. Viimeisimmän viikon jakson aikana ole lukenut neljä romaania, vaikka minulla ei ole ollut yhtään vapaapäivää.

Olin aikonut jo pitkään lukea Antti Heikkisen Pihkatapin, mutta ennen sunnuntaita sille ei ollut löytynyt aikaa. Kun aloitin kirjan, samalla se myös lopetin. Tykkäsin tarinasta ja sen ihmisistä ja kielestä.

Pihkatapin lukemisen jälkeen ajattelin myös itseäni ja kasvuani tällaiseksi 44-vuotiaaksi miehenroikaleeksi. On ristiriitaista, että samaan aikaan kun olen koko ajan vanhetessani vain ylpeämpi kielestäni ja savolaisuudestani, tämän maan ja maakunnankin asiat ärsyttävät jatkuvasti enemmän.

Talvet ovat olleet sietämättömiä aina. Sen suhteen ei ole tapahtunut muutosta.

Sen sijaan tavallinen arki kulkee koko ajan hullumpaan suuntaan. Toimivat kyläkoulut lakkautetaan, että lapsia saadaan ajeluttaa busseilla monta tuntia viikossa ympäri kyliä koko ajan isompiin yksiköihin. Eikö olisi helpompaa, että lapset pysyisivät kouluissaan ja opettajat ajaisivat koulujen väliä.

Kuopiossa Suomen merkittävimmän naiskirjailijan kotitaloa ei saada kuntoon, eikä kunnon sisäliikuntahallia rakennettua, mutta kauppahallia oli vara pitää ilmassa vuosi.

Saatiin sillä hallin roikottamisella onneksi aikaan kauppakäytävä, jossa kukaan ei halua käydä eikä tehdä kauppaa. Sen vuoksi sitä pitkin on erittäin rauhallista kulkea torin laidalta toiselle. Tylsää ei ole koskaan. Aina voi laskea, kuinka monta yritystä on edellisen kulkemisen jälkeen muuttanut pois.

Jätä kommentti

*