Torstai-ilta tarjosi aikamoisen uutisen. Maailman vaikutusvaltaisin mies, Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama, puhui yli minuutin savolaispojalle (http://www.savonsanomat.fi/urheilu/jaakiekko/kimmo-timonen-obamalle-kiitos-herra-presidentti-kun-muistutitte-pettymyksista/2239686).

Maailma taitaa todellakin olla aika pieni paikka. Puijonlaakson ja keskustan ulkokentillä jääkiekkoillijaksi kasvanut tavallinen kuopiolaispoika voi päättyä Valkoiseen taloon ja siellä Honolululla Havaijilla syntynyt Barack Obama päättää nostaa jääkiekkoeläkeläisen esimerkiksi sitkeydestä.

Jos tuollaisen tarinan kirjoittaisi vaikka elokuvakäsikirjoitukseen, sitä ei pidettäisi uskottavana. Melko uskomaton Kimmo Timosen tarina tosin on muutenkin. Liian pieneksi julkisesti julistetun kiekkoilijan ei pitänyt pärjätä NHL:ssä. 1108 runkosarjapeliä todistaa muuta. Viidet olympialaiset on sekin melkoinen meriitti. Monien finaalipettymysten jälkeen Stanley cup -voitto uran viimeisessä ottelussa oli sekin melkoin Hollywood-lopetus.

Ihmetys vain lisääntyy. kun Timosen tarinassa ottaa huomioon, että reilut puolitoista vuotta sitten elokuussa puolustaja oli melko varma, että pelit on pelattu. Veritulpat keuhkoissa ja pohkeessa eivät ole leikinpaikkoja edes huippukuntoiselle urheilijalle. Toipuminen, paluu jäille, siirto Philadelphiasta Chicagoon, Stanley cup -voitto ja Kuopiossa torin täyttäneet mestaruusjuhlat: siinäkin on käänteitä reiluun vuoteen, mutta kyllä Obaman puhe vetää silti mykäksi sivullisenkin.

Jokaisesta ihmisestä arvostus tuntuu varmasti hyvälle. En osaa silti edes kuvitella, mille 15 vuotta Yhdysvalloissa asuneesta savolaisesta maahanmuuttajasta tuntuu, kun Obaman asemassa oleva mies kiittää ja käskee muidenkin antaa suosionosoitukset sankarille.

Onnea, Kimmo. Olet esimerkillisyydelläsi ja sitkeydelläsi aplodit ansainnut.

Uskon vahvasti siihen, että hyviä asioita tekemällä, ihminen saa itselleenkin hyvää.