Puolimatkassa

Ihmiskokeeni on huomenna puolivälissä. Olen pystynyt noudattamaan elämäntaparemonttiani reilut kuusi viikkoa ja vasta kuluvalla viikolla minulla on ollut muutamia niin voimakkaita mielitekoja, että olen joutunut kamppailemaan itseni kanssa.

Perjantaina teki mieli karamellia. Vesi nousi kielelle, kun ajattelinkin suklaata tai pehmeitä hedelmäkaramelleja. Salmiakkikin olisi maistunut. Oli pakko ajatella muita asioita. Otin kirjan ja hautasin makeanhimon dekkarin sivuille.

Mehua olen kaivannut kuitenkin kaikkein eniten. Tekee melkein kipeää, kun ajattelen aamulla, miten hyvälle kylmä appelsiinimehu maistuisi tai miten taivaallista olisi nauttia illalla lasillinen omenamehua.

Mitä pidempään olen ihmiskoettani tehnyt, sen voimakkaammin tunnun muistavan, mille sellaiset asiat maistuvat, joista tällä hetkellä pidättäydyn.

Sähköisten härpäkkeiden suhteen mielessäni vahvistuu viikko viikolta ajatus, etten taida palata sosiaalisen median vietäväksi enää koskaan. Facebookissa ja Twitterissä kiertää aivan liikaa sellaista negatiivista sisältöä, jota en tarvitse. Ei sitä toisaalta tarvitse kukaan muukaan. Vaikka Facebook-tilini sulkemalla katkaisisin yhteyden myös moneen vuosien varrella eri tavoin elämääni vaikuttaneeseen ihmiseen, taidan sen kuitenkin tehdä.