Ruutuaika

Kun olen kohta kymmenen vuorokautta elänyt ilman television katselua ja Facebookin ja Twitterin selaamista, on pakko ihmetellä, mistä olen aiemmin ottanut kaiken ruutuaikani.

Sähköiset härpäkkeet ovat aiemmin nielleet viikostani helposti kolmekymmentäkin tuntia. Nyt tuntuu mahdottomalle ajatella, että tähän nykyiseen rytmiini mahtuisi neljä tuntia päivässä ruudun tuijotusta.

Ainakin toistaiseksi olen vain iloinen siitä, että olen ryhtynyt ihmiskokeeseeni, mutta tiedän myös, ettei minun kannata vielä innostua liikaa. Edessä on edelleen 81 päivää. Se on pitkä aika.

Elin vuosia niin, että kuvittelin tarvitsevani koko ajan mahdollisimman reaaliaikaisesti tietoa siitä, mitä maailmassa tapahtuu. Toimittajana tuntuu toisaalta pelottavallekin kirjoittaa, etten tarvitse. Ilman televisiota ja sosiaalista mediaa maailmani on pienempi, siksi myös murheeni ovat pienempiä. Käytännössä elämäni ei ole muuttunut lainkaan, vaikka luin tänäänkin vasta aamun lehdestä, että kuivuus haittaa Syyriassa, pienhiukkaset uhkaavat terveyttäni ja Rämäkkävuoren rinnettä nopeimmin tulivat luistimet jalassa alas kanadalaiset.

Ihminen on oikeastaan erittäin harvoin niin lähellä uutista, että siitä pitäisi saada tietoa välittömästi. Sellainen tilanne on ainakin täällä omassa pienessä maailmassani, Kehvolla, josta linnuntietä on maailmannavalle kymmenen kilometriä, mutta tietä pitkin 25.

Kommentit

  • Ari Niemeläinen

    Tomi, olen samaa kokeillut muutaman kerran lyhennettynä versiona vielä yksin ollen ja häipynyt jonnekin huitsin nevadaan pohjoiseen vanhalla moottoripyörän rännälilläni. Ovat ehdottomasti elämäni parhaimpia viikkoja, joskin kännykkä-aikaan on ollut kotiinilmoittatumisvelvollisuus 2-3 päivän välen. Olen silloin usein alueilla jossa edes kännykkä ei toimi. Informaatiotulvan aiheuttama stressi alkaa hävitä parissa päivässä ajettuani pois ”verkosta” ja oma akkuni alkaa ottaa latausta vastaan alle viikossa. Oltuani Lapissa töissä pari vuotta ja siellä katsomatta televisiota, jopa olympialaisia, en kaivannut töllötintä tippaakaan. Tosin olen katsonut entisessä elämässäni TV:tä takaapäin peilin kautta noin kahdeksankin tuntia päivässä, taisin tulla kyllästettyä telkkarilla. Itsepä olin ammattini valinnut. Lisää ruudutonta aikaa kaikille, se on pelkästään hyväksi!

Jätä kommentti

*