Kotiin olisi kiva päästä

Eilen useat VR:ää liikkumiseensa käyttävät saivat järkyttyä, kun liikenne- ja viestintäministeriö (LVM) ilmoitti lopettavansa useiden ”hiljaisempien” henkilöliikenneyhteyksien oston VR:ltä. Ihmettelinpä itsekin. Tämänhetkisillä järjestelyillä poikittaisliikenne Suomessa on rautateitse miltei olematonta. Historiallisia jäänteitä ei voida muuttaa, eikä uusia rautatieosuuksia ole mieltä rakentaa. Miksi kuitenkin yhteyksiä, joita pienin viilauksin voitaisiin uudistaa, ajetaan alas?

Jos jollain asemalla ei ole paljoa käyttäjiä, on sen hiljentäminen monin osin perusteltua. Hiljentäminen ei ole kuitenkaan aina ainoa vaihtoehto. Vaikka VR on yrittänyt olla ajassa mukana ja siinä monin osin onnistunutkin, on siltä jäänyt paljon miettimättä. Maailmalla matkatessani törmäsin kerran ”hissinappiin”, jolla kiskobussin saattoi tilata pysähtymään asemalle saavuttuaan. Kiskobussi ajoi iloisesti ohitse, jos kukaan ei ollut jäämässä tai nousemassa kyytiin. Tekniikka säästi aikaa ja vaivaa.

Yksikantaiset vuorojen lakkauttamiset eivät palvele käyttäjiä, eikä valtiovallan mainetta asioiden junailijoina. Ei toimintaa kohtuuttomilla tappioilla tule pyörittää. Uskon kuitenkin, että käyttäjiä kuuntelemalla yhteistoiminnassa alueen päättäjien kanssa VR:kin kykenisi löytämään kannattavat vuorot. Tämä vaatisi vastaantuloa niin käyttäjiltä kuin VR:ltäkin. Joka välissä junan ei tarvitse kulkea, kun edes illaksi pääsisi kotiin tai viikonlopuksi vanhempien luo toiselle puolen Suomea.

Joukkoliikenne tulisi nähdä kokonaisuutena, jossa raiteet kuljettaisivat suuria massoja ja suuria linjoja pitkin. Linja-autot hoitaisivat ”jakelun” matkakeskuksista ja liikenteen solmukohdista eteenpäin. Nykyisenkaltainen pirstaleinen kenttä ei tähän kannusta. Jotain pitäisi tehdä.

Jätä kommentti

*