Kehtaatko sie?

Heti alkuun tunnustan, etten ole 100% savolainen enkä osaa vientää savon murretta vaikka yrittäisinkin. Äitini on pohjoisesta, ja hän on aina puhunut omaa outoa murrettaan, joten oma höpötykseni on varmaan jotain juuretonta mongerrusta.

Kyllä täällä etelässä suurin osa ihmisistä minut savolaiseksi silti tunnistaa. Aina uuden tuttavuuden kanssa muutaman vaihdetun lauseen jälkeen tulee usein huvittuneella äänellä kysymys “et taida olla täältä kotoisin?”. En ole vielä selvittänyt mikä tarkalleen ottaen paljastaa minut. Puheen nuottini on kuulemma verkkaisempi, toiset taas ihmettelevät tapaani jättää lauseet kesken, piste puuttuu ja korvaan sen pilkuilla, jolloin lauseeni eivät lopu koskaan, vaan muodostavat päättymättömän ajatusten ketjun, jossa on joko useampi pointti tai ei pointteja ollenkaan…

En tiedä sitten, onko tämä kovin savolaista. Mutta ainakin joitain helsinkiläisiä huvittavaa.

Mutta se, mistä aina ja kaikkialla savolaisen kuulemma tunnistaa on kysymys kehtuuttamisesta. Kysyn työkavereiltani kehtaavatko he tuoda jotain tai tehdä puolestani jotain ja edelleen vastaus on”no vähän hävettää, mutta ehkä juuri ja juuri kehtaan“. Istuin lentokoneeseen Kööpenhaminasta Helsinkiin ja ojensin takkini kaverille nostettavaksi matkatavaratilaan kehtaatko- kysymyksen kera,ja vieressä istuva poika nostaa katseensa ja kysyy “taidat olla savolainen?”

Vaikka kyselen jatkuvasti kehtaavatko ihmiset tehdä asioita, minä kehtaan.Helteessä suunta Turkuun ihmettelemään heidän murrettaan.

 

 

 

Jätä kommentti

*