Kyllä se on sittenkin minulta pois – ajatuksia sairastamisesta

Olen ollut toukokuun lopusta alkaen jälleen sairauslomalla. Toissakesänä tehty operaatio vaatii vielä veronsa. Työskentelen kirjastossa ja tällä hetkellä kroppa ei salli tehdä yhtään mitään ilman tolkutonta kipua ja kramppeja.

Nooh, olin ajatellut, koska pää vielä kuitenkin jotenkin toimii, että edistän nyt viimein kirjoittamista. Eli alan nyt kirjoittamaan edes, jotta on jotain tekemistä odottaessani pääsyä jatkotutkimuksiin.

Toki kävi niin, että kramppaavan vatsanseudun lisäksi kummatkin käteni kipeytyivät niin, että myöskään kirjoittamisesta tule yhtään mitään.

Eli kyllä ne käsien massiiviset kivut ovat nyt taas kerran kirjoittamisesta pois.

Tämmöinen sairastaminen, kun on lähinnä avuton autettava, on minulle todella hermoja raastavaa puuhaa. Kun kädet ei kestä naputtamista, on se paha paikka.

Varsinkin, kun olin hiukan ajatellut, että kirjoittamalla saan ajatukset hetkeksi pois tästä muusta tilanteesta.

Mutta elämä ei mene niin kuin itse tahtoo, vaikka kuinka tahtoisi. Moni toki väittää, että omat valinnat ratkaisevat, mutta joskus keho tekee tenät. Siihen on nyt jälleen nöyrryttävä.

Voimia kaikille niille, jotka kamppailevat päivittäisten kipujen kanssa. Meitä taitaa olla aika paljon.

Mitä on tapahtunut? https://www.facebook.com/voikopainoahallita/

Jätä kommentti

*