Onko #itsenäisyys ruma sana?

Jos äidin isä Edvard Harjula olisi onnistunut hankkeissaan vuonna 1918, en olisi kirjoittamassa näitä sanoja tässä. Jos toimittajatuttu ei olisi lähtenyt yhdistyksen retkelle, hän toivottelisi somessa hyvää itsenäisyyspäivää. Mutta jos muuttuu niin usein muotoon kun, ja tässä sitä ollaan. Juhlimassa tai suremassa. Jos on yksi pirullisimmista sanoista!
Karl Marx syntyi 5. toukokuuta 1818 Trierin kaupungissa. Sata vuotta myöhemmin äidin isä istui Kotkassa vangittuna. Sadassa vuodessa tapahtui jotain sellaista, mikä sai Edvard Harjulan tarttumaan kevättalvella 1918 kivääriin.
Eetulla oli kaksi pientä lasta ja hän jäi työttömäksi kevättalvella 1918. Sitä ennen hän oli ollut töissä rautateitä rakentamassa ja metsänhoitohommissa omassa kunnassaan. Töiden loppuminen sai miehen liittymään punakaartiin. Tänä päivänä aika moni liittyy ääriliikkeisiin syrjäytyessään. Ja osa vain joutessaan, vaikuttamisen vuoksi.
Minulla on Sota-arkistosta asiakirjoja, joista voin päätellä, että vuoden 1918 tapahtumat vaikuttivat siihen, että myöhemmin Eetusta tuli ensin valtiopetokseen syyllistynyt mies ja sotien jälkeen Suomi-Neuvostoliitto-seuran kantavia jäseniä omalla paikkakunnallaan. Niin vaihtuivat osat elämässä. Syrjästä keskiöön. Väärässä olosta oikeassa oloon. Käpykaartilaisesta kermaan. Oliko hän ollut koko ajan oikeassa vai väärässä? Vaikea sanoa.
img_20161206_135514
Jos isoisäni olisi kuollut taisteluissa, en olisi tässä. Jos isoisäni olisi päässyt pakoon Kotkan kautta itään, en olisi tässä. Eetu armahdettiin ja hän ehti saada isoäitini kanssa vielä kolme lasta lisää, joista yksi oli äitini.
Itse välttelin politiikkaa vuosien ajan, kunnes todella monien sattumien vuoksi ajauduin jopa kansanedustajaehdokkaaksi. Voin suoraan sanoa, että ymmärrän varsin hyvin, miten jotkut asiat vain tapahtuvat. Minusta tuli ehdokas, jostain toisesta tulee itsemurhapommittaja tai koulusurmaaja. Kun jos ja kun kohtaavat toisensa oikeassa tai väärässä paikassa yhtä aikaa, voi sattua loistavia tai todella karmivia asioita. Kukin voi päätellä, millainen asia minun ehdokkuuteni on ollut.
Itsenäisyys ja sodat merkitsevät myös sitä, että evakkoisäni ja punikin kakara äitini ylipäätään kohtasivat. Ja taas sitä ollaan tässä. Itsenäisyys merkitsee sekä yksilön että kansakunnan kohdalla jonkinlaista taistelua ja irtiottoa.
Olen joskus todennut, että jokaisella meistä on elämässämme oma kansalaissota. Toisilla niissä taistoissa ei kuole ketään, ja toiset vetävät hautaan mukaansa kokonaisia kansakuntia. Toivon, että omissa taisteluissa uhrit ovat jääneet vähäisiksi.
Kapinallisuus ei ole kaikonnut suvustamme. Yksi lapsistani on istunut putkassa mielenosoituksen jäljiltä. Suoraan sanottuna laitoin hänelle tänään viestiä, että harkitse tarkoin ennen kuin taas lähdet liikenteeseen. Ilmapiiri on aika paljon kovempi kuin edellisellä kerralla, kun hänet pidätettiin. Tytär siis vastustaa uusnatseja ja rasismia. Kaiken muun vastustamisen lisäksi.
Mutta oma valinta. En voi kuin toivoa parasta. On jos ja kun. Aika näyttää, kuten niille, jotka taistelivat itsenäisyytemme puolesta aikoinaan. Aina on ollut vastapuolia, ja vastustajia.

Kenen joukoissa sinä tänään seisot? Kenelle kynttilää poltat?
Tyttären sarjakuva aiheesta #poliisiväkivalta (julkaistu Tulva-lehdessä)

Jätä kommentti

*