Sarilla on asiaa

Tämä on kaikille Maisteri Virtasille, joiden mielestä oppiarvo on merkki siitä, osaako ihminen jotain vai ei. Ai, mitä minulle kuuluu pitkästä aikaa? Kaikenlaista. Kirjoittelin keväällä, että olen leikkaukseen menossa, ja siinähän kävi juuri kuten manasin. Savolainen supersankari iski.
Nyt olen siirtynyt sairauslomalta vuosilomalle ja kohta, ihan kohta takaisin työelämässä. Suunnattoman kiitollinen olen siitä, että minulla on työelämä ja työpaikka, jossa ei titteleillä koreilla. Duunit hoidetaan, on titteli johtaja tai virkailija. Asiakkaille ei kerrota lainauksen yhteydessä, että on tässä kouluja tullut käytyä, että sinun pitää nyt ymmärtää, että lainaan tämän kirjan sinulle jotenkin hienommin ja paremmin kuin virkailija, jolta saattaa puuttua joku tutkinto.
Mistä tämä älämölö nyt johtuu? Erehdyin katsomaan Youtubesta videon, jossa opettaja vetää kilarit oppilailleen. Toki olin lukenut uutisia, ja kieltämättä tovin ajatellut, että siellä ne riiviöt ovat opettajareppanaa kiusanneet. Sitten tein kohtalokkaan virheen ja kävin katsomassa tallenteet.
Nainen kiljuu nuorisolle siitä, kuinka hän on parhaiten koulutettu koko koulussa, mutta ei muka osaa opettaa. Piirtää taululle esimerkin lisensiaatin ja maisterin eroavaisuuksista. No, hei. Ketä kiinnostaa, onko opettaja maisteri vai ei, jos ihmisellä ei ole kykyä opettaa. Silloin se on ihan sama.
Suoraan sanottuna ymmärrän nuorten toiminnan erittäin hyvin. Jos olisin ollut itse paikalla, olisin saattanut tehdä ihan samoin. Niin uskomaton tapahtuma oli kyseessä. Tiedostan, että kiusaaminen on todellisuutta, mutta kyseinen tapaus ei aiheuta minussa juurikaan myötätunnon läikähdyksiä muille kuin nuorille ja opettajan työkavereille. Olen ikävä ihminen.
Mietitäänpäs, jos jokaisessa työpaikassa otettaisiin älypuhelimet esiin ja ladattaisiin nettiin kaikenmaailman besserwisserit, joita maailma pursuaa. Millaisia olisikaan asiakaspalveluhenkilökunnan tubettamiset, kun nähtäisiin, kuinka hyväosaiset älyköt heitä työssään kohtelevat?
Maisteri Virtasia ja Tohtori Turusia on joka paikassa. Ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa jollain tasolla älykkäämpiä kuin muut. Ja heidän tunneälynsä on nollaluokkaa.
Olen kovin erehtyväinen ihminen ja olen vetänyt julkisia kilareita minäkin. Sanoisin ohjeeksi kaikille, että kannattaa opetella huutamaan jämäkästi, lujaa ja möreällä äänellä.
Kimittäminen pilaa monen raivokohtauksen.
jk. Syksyn myötä minulla on varmasti lisää muutakin uutta asiaa.

Jätä kommentti

*