Kun mummo tuli muotiin – pohdiskelua hyvän maun hetkellisyydestä

Kuva: Pixabay.com

Kotimaista designia ja tuotantoa oleva mekko, saunan pukuhuoneen naulakossa roikkuvat pellavaiset pyyhkeet, käsivarrella aito nahkalaukku, ulkomaan lentojen sijaan lähimatkailua, paljon lähiruokaa yksinkertaisista, puhtaista raaka-aineista. Päiväkahvit itse jauhetuista kahvipavuista tuovat arjen keskelle pientä luksusta.

Ylellisen elämän otteita töölöläiseen arvotaloon ullakkoasunnon remontoineen lifestyle-influensserin Instagram-päivityksistä? Ehei, nostoja mummoni vuosikymmenten takaisesta elämästä maatilalla.

Se, mikä tänä päivänä edustaa hyvää makua ja tyylikkyyttä, on joskus näyttäytynyt vanhanaikaiselta ja epämuodikkaalta – ja päinvastoin. Sotien jälkeisessä nopeasti kaupungistuvassa ja maailmalle avautuvassa Suomessa teollinen hyödykkeiden tuotanto vei tilaa käsityöltä ja kotimaiselta tuotannolta. Kehitys näkyi myös arvostuksissa: muovitavarat, sähköiset kodinkoneet tai tekokuituvaate olivat merkkejä urbaanista edelläkävijyydestä. Nyt on toisin. Moni entisaikojen maaseutu-Suomen välttämättömyys näyttäytyy tämän päivän tavoiteltavana hyveenä, jopa statussymbolina.

Ihminen on sosiaalinen olento

Sosiaalisen erottautumisen tarkasteluun ajattelun välineitä on tarjonnut muun muassa ranskalainen sosiologi Pierre Bourdieu erottautumisen/distinktion käsitteellään. Elämän tyylivalinnat sisältävät erottautumisen symboleita, jotka sosiaalisesti rakentuvassa todellisuudessa edustavat hyvän maun, korkean estetiikan tajun symbolista pääomaa tai toisaalta mauttomuutta ja rahvaanomaisuutta.

Ympärillämme näkyy vahvasti yksilöiden kautta peilautuva elämä eri muodoissaan. Elämäntapojen ja -tyylien esillepanon mahdollistavat somealustat ovat luoneet valtavat performanssien ja erottautumispelien esiintymislavat. Sosiaalinen media on täynnä oman elämän kuvausta, elämäkertojen myynti on vahvaa, henkilökuvaukset kiinnostavat, politiikkaa tuodaan näkyvästi esiin henkilöiden kautta jne. Sosiaalisen erottautumisen käsite tarjoaa vastapainon yksilöä ja yksilön toimijuutta korostavalle ajattelulle. Ihminen on mitä suurimmassa määrin myös sosiaalinen olento.

Erottautua voi monella tapaa

Erottautumisen näyttämöt ovat moninaisia. Vahva sosiaalisen erottautumisen alue on kautta aikojen ollut muoti. Myös erilaiset vapaa-ajan viettotavat, kuten vaikkapa matkailu, ovat oivallisia sosiaalisen erottautumisen alueita. Lentokoneella Espanjaan taittuneet keihäsmatkat edustivat edistyksellistä elämäntapaa kaupungistuvassa Suomessa. Siinä vaiheessa, kun Torremolinoksessa lomaili koko kylä naapurin kissaa myöten, esiin nousi uusia erottautumisen tapoja. Kaukomatkoista ja varsinkin reppureissuista tulikin hyvä erottautumisen alue: yksilölliset, ennakkoluulottomat riskin ottajat valloittivat maailmaa Vietnamin viidakoissa, rahvaanomaisempaa oli jäädä maistelemaan banaanilikööriä Las Palmasin Suomi-baariin. Tällä hetkellä lentämisen vähentäminen ja korvaaminen ympäristöä ja ilmastoa vähemmän kuormittavilla matkustustavoilla näyttää vahvistuvan paitsi ekotekona myös erottautumisen keinona ja osoituksena edistyksellisestä, ympäristövastuullisesta elämäntavasta.

Muodin lisäksi musiikki (ja taiteet laajemminkin) on hedelmällistä maaperää sosiaaliselle erottautumiselle. Jo pelkkä termi korkeakulttuuri viittaa erontekoon korkean ja matalan, ylevän ja alhaisemman välillä. Jokainen tunnistanee kliseisen ajattelutavan, jossa korkeatasoista musiikkimakua edustaa unohdettujen helmien lied-ilta vanhan viljamakasiinin vintillä. Soitto perjantai-iltana Puhlareihin (asiaa tuntemattomille tiedoksi: Puhlarit = Puhelinlangat laulaa, Radio Suomen leppoisan kansanomainen puhelintoivekonsertti jo vuodesta 1972 alkaen) toivoakseni Arja Havakan Lokkia sisältänee aavistuksen rahvaanomaisemman klangin.

Ruoka on niin ikään mitä mainioin sosiaalisen erottautumisen alue. Milleköhän askelmalle (todennäköisesti melko alhaalle) ruokakulttuurin arvoasteikossa minut sijoitettaisiin, jos ympäristövastuullisen fuusiokeittiön ruokaryhmän illanistujaisissa toteaisin lempiruoakseni sinappiin hukutetun jauhoisen grillimakkaran? Saattaisi tunnelma muuttua hetkeksi ikäväksi ja spirulinajauheet mennä väärään kurkkuun moisen kulinaristisen pohjanoteerauksen edessä.

Kirjoituksen alussa kuvaamani esimerkit mummoni arkielämän puitteista maaseudulla näyttäytyivät sotien jälkeen kaupungistuvassa Suomessa vanhanaikaisilta. Tarvittiin väliin yksi sukupolvi, ja nuo vanhanaikaiset maalaiselämän arkiset elementit ovat nousseet mitä suurimmassa määrin esimerkeiksi hyvästä mausta, tyylistä ja trendikkäästä elämäntavasta. Hyvä maku on hetkellistä. Se on myös sosiaalinen konstruktio, jota vasten trendikkään, muodikkaan tai ihailtavan elämäntavan jäljittely näyttäytyy aika lailla ajan haaskaukselta.