Selko sote-malli

Sote-historiani ulottuu vuosien takaiseen PARAS-hankkeen vauhdittamaan kunta- ja palvelurakenneuudistukseen, jolloin tutkimushankkeessa perehdyimme tuolloin työn alla olleeseen uudistukseen sosiaalipalveluiden näkökulmasta. PARAS-uudistuksesta alkaen sote on kulkenut mukana omassa työssä. Välillä kokonaiskuvan piirtäminen on ollut vaikeaa ja epäselvää, toisinaan hyvin vaikeaa ja epäselvää. Ennemmin tai myöhemmin karttaharjoitukset uudistuksen jäsentämiseksi ovat joka tapauksessa päätyneet epäselviksi hallintohimmeleiksi – Paras-hankkeen aikana käytetty termi kuvaamaan sote-kehittämisen lähtötilannetta.

Ajattelinkin tällä kertaa kokeilla toisenlaista lähestymistapaa ja yrittää kesyttää sote-ikiliikkujaa monikerroksisuuden ja -ulotteisuuden sijaan pelkistämällä. Tässä pelkistetty ja yksinkertaisuutta tavoitteleva selko sote-etenemismallini.

  1. Unohdetaan soten organisointi kokonaan uudistuksen alkuvaiheessa. Sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksen ja kustannusten kasvun paineessa on liki vastuutonta se politikoinnin määrä ja määrittelyvalta, joka ohjaa uudistusta. Soten organisointi on eri ryhmien edunvalvontaa ja politikointia, organisoinnin ei tule ohjata uudistusta, sen ei tule olla reformin alku- vaan loppuvaihe.
  2. Koko uudistus käynnistetään laatimalla kattava listaus perus- ja erityistason (yleiset ja erityiset sosiaalipalvelut, perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito) sote-palveluista Suomessa.
  3. Listan pohjalta käynnistetään ja käydään laaja arvokeskustelu siitä, mikä tulee olla julkisen vallan turvaamaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Hoidon, hoivan ja tuen tarpeet haluista puhumattakaan ovat loputtomat, julkisen vallan mahdollisuus vastata tarpeisiin ja haluihin on rajallinen, tästä epäsuhdasta seuraa priorisoinnin välttämättömyys. 
  4. Otamme käyttöömme menneinä sote-vuosina kehitettyjä toimivia työkaluja ja malleja. Priorisoinnin jälkeen kaivamme esiin niin sanotun Paras-hankkeen sipulimallin eli palvelujen luokittelun niiden saavutettavuuskriteereiden perusteella lähipalveluihin ja etäällä sijaitseviin laajan väestöpohjan palveluihin. 
  5. Käymme julkisen sektorin vastuulle priorisoidut sote-palvelut läpi sijoittamalla ne saavutettavuusvaateen ja palvelutarpeen perusteella janalle lähipalvelut, työssäkäyntialueella (tai muu saavutettavuuskriteeri) tarjottavat palvelut, pitkän etäisyyden päässä olevat palvelut (juu, on ok, että apu kiireettömiin, harvoin elämässä realisoituviin palvelutarpeisiin haetaan matkojen takaa) ja digitaaliset palvelut.
  6. Em. vaiheiden jälkeen meillä on palvelutarve edellä määritelty sote-palvelukatta. Vasta tässä vaiheessa ajankohtaiseksi tulee laatia organisointimalli, jonka tulee täysimääräisesti noudattaa palvelutarpeiden ja priorisoinnin pohjalta laadittua palvelukarttaa.

Jätä kommentti

*