Valuuko sote-rahaa hoivasta kilpailutuksiin?

Erään sanomalehden nimitysuutiset kiinnittivät huomioni. Sote-alan yritys oli palkannut uusia työntekijöitä, ja nimitysuutiset oli julkaistu lehdessä. Listoilta löytyi sosiaali- ja terveysalan tutkinnon suorittaneita ammattilaisia, jotka oli palkattu – markkina-analyytikon ja myyntipäällikön tehtäviin, ei siis ohjauksellisiin, kasvatuksellisiin tai hoidollisiin tehtäviin, joihin tutkinnot välittömästi antavat pätevyyden.

Jos laitan yhden veroeuron etenemään sote-palvelumarkkinoilla, kuinka suuri osa eurosta on jäljellä asiakkaan saavuttavassa perushoidollisessa ja ohjaustyössä ja kuinka suuri osa eurosta sulaa palvelutuotantoprosessissa hallintoon ja erilaisiin transaktiokustannuksiin (= mm. kilpailutusprosessista, palvelutuotantoa koskevista sopimuksista ja niiden valvonnasta syntyvät kustannukset) perinteisessä kuntatuottajapohjaisessa ns. byrokratiamallissa vs. monituottaja- ja erityisesti kunnan ulkoisissa tilaaja-tuottajamalleissa?

On sote-palvelutuotantoa yksinkertaistavaa nähdä julkinen palvelutuotanto raskaasti hallinnoituna ja byrokraattisena (huom. byrokratia on parhaimmillaan “fiksu” työkalu taistella oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun puolesta mielivaltaa vastaan) toimintana ja yksityinen palvelutuotanto sen ketteränä, kevyenä ja kustannustehokkaana vaihtoehtona.

Yksityinen sote-palvelutuotanto, joka toteutuu erottamalla tilaaja ja tuottaja ja ostamalla palveluja yksityiseltä tuottajalta kilpailutusprosessin kautta, on tuonut mukanaan transaktiokustannukset – kustannukset, joita syntyy kilpailutusten valmistelusta ja toteutuksesta, hallinnoinnista ja valvonnasta. Transaktiokustannusten lisäksi yksityinen sote-palvelutuotanto joutuu kilpailutilanteen vuoksi käyttämään rahaa markkinointiin. Ei siis ihme, että sosionomille tai sairaanhoitajalle voi työpaikka avautua yrityksessä sosiaaliohjauksen tai sairaanhoidon sijaan myyntimiehen tai -naisen tehtävissä. Onko optimaalista koulutus- ja sosiaali- ja terveydenhuollon resurssien käyttöä? Ja nyt tulee tekstini populistinen kysymys? Löytyisikö yksityisissä sote-palveluissa markkinointiin kohdennetulle eurolle vaihtoehtoiskustannus sote-alan perustyöstä?

Monituottajamallin laajentuessa kuntien sote-toimialalla on alalle hakeutunut aivan uusia ammattiryhmiä. Alkaa olla ihan itsestään selvää, että juristeja, ekonomeja tai taloushallinnon osaajia ottaa vastuulleen vaikkapa vanhustenhuollon suurten palvelupakettien kilpailutusprosessit. Nykymenossa olisikin tärkeää päästä tutkimuksen keinoin läpivalaisemaan juuri tuo kirjoitukseni alussa esiin nostamani veroeuron eteneminen veronmaksajalta asiakaspintaan. Puhe yksityisen palvelutuotannon kustannustehokkuudesta ja ketteryydestä on yksipuolista julistuksellisuutta, jos esimerkkeinä käytetään yksittäisiä palveluyksiköitä ja samalla unohdetaan sote-palvelutuotannon oraganisoinnin kokonaisuus ja organisoinnista syntyvät kustannukset palvelutuotantoyksikköä laajemmasta näkökulmasta. Kustannukset voivat olla yllätys!

Jätä kommentti

*