Alainen on uusi neekeri

Kymmenisen vuotta sitten luin lehdestä erään tuttuni saaneen ylennyksen. Kova tyyppi, iloitsin. Onnittelin häntä tavatessamme. Hän vastasi: ”Kiitos, nyt minulla on 2 500 alaista.” Idiootti, ajattelin pettyneenä. Yhdellä lauseella hän ilmaisi arvonsa ja asenteensa. Statushakuinen pyrkyri, joka ei ole sisäistänyt johtamisen perimmäistä olemusta.
Muistan hänen kuvailleen palkkaansa ja etujaan värikkäästi. En muista hänen puhuneen mitään siitä, mitä hän aikoo tehdä organisaationsa onnistumisen varmistamiseksi tai miten hän aikoo kehittää itseään ja ”alaisiaan”. Ei nöyryyden häivääkään kasvaneen haasteen edessä. Ennen kuin kerron, miten hänelle lopulta kävi, analysoin hieman sanoja.
On sanoja ja sanontoja, jotka ovat joskus olleet ihan normaalia päivittäistä kielenkäyttöä ilman mitään suurempaa arvolatausta. Tänään tällaiset sanat voivat olla kauhistus ja niitä käytetään halventamistarkoituksessa. Jokainen voi mielessään miettiä sanoja, joita ei kannata enää lausua ääneen leimautumatta sivistymättömäksi rasistiksi, sovinistiksi ja idiootiksi.

Yksi tällainen sana on alainen. Ei sellaisia enää ole sivistysyhteiskunnassa. Alamaisia, alistettuja, vähempiarvoisia. Ei ainakaan pitäisi olla.

Johtaja, jolla on alaisia, ei ole sisäistänyt omaa tehtäväänsä. Esimiehen tehtävä on varmistaa, että hänen johdettavansa onnistuvat. Johtaminen on palveluammatti, yksi tärkeimmistä ja samalla haastavimmista. Johdettavat eivät tee töitä johtajalle, vaan he tekevät töitä organisaationsa ja asiakkaidensa eteen. Johtaja on johdettaviaan varten. Onnistumisen esteiden poistaja. Ei toisinpäin.
Olen mentoroidessani neuvonut useita johtajia lopettamaan tuon sanan käytön. Useat heistä ovat kertoneet vaikutuksen olleen merkittävä. Käyttämällä johdettavistaan eli kollegoistaan kunnioittavia ilmaisuja, he ovat saaneet motivaation kasvamaan ja myös vastavuoroista kunnioitusta itselleen. Yhdellä sanalla voi joskus olla valtava merkitys.
Miten tälle mainitsemalleni tyypille kävikään? Ura suurena johtajana jäi lyhyeksi. En ole vuosiin kuullut tai lukenut lehdistä hänestä enää mitään. Ei tuolla asenteella.
Toni Hinkka
Kirjoittaja rikkoi juuri itselleen tekemäänsä lupausta olla käyttämättä kumpaakaan noista sanoista enää milloinkaan
Ps. Tämä kirjoitus on viimeistelty autossa jossain Kuopion ja Juankosken välimaastossa

Jätä kommentti

*