Elämän tarkoitus

Tätähän olette etsineet koko ikänne. Ehkä olette sen jo löytäneet, ehkä löydätte nyt.
Kysymys elämän tarkoituksesta on liian epämääräinen. Mielestäni siinä ei kysytä miksi olemme vaan mitä varten olemme. Filosofien, kuten Sokrates, usein tarjoama vastaus, ”onnellisuus”, on vain oman elämän tarkoituksen löytymisen mukava sivuvaikutus.
Mitä varten sinä olet?
Oletko olemassa itseäsi vai jotakuta muuta varten? Väitän, että vain itseään varten oleva ihminen ei voi olla onnellinen.
Ketä varten sitten olet? Perhettäsi lemmikkeineen, ystäviäsi, kollegoitasi, kylääsi, kuntaasi, kaupunkiasi, maatasi, Eurooppaa vai koko maailmaa?
Mitä, jos oletkin sitä varten, että pyrkisit onnellistuttamaan niitä, joita varten olet? Sivuvaikutuksena, vastalahjana oma onnellisuutesi kasvaisi.
Mitä ihmettä se johtamisaktivisti tällaisia höpöttää?
Siksi, että onnellinen kansalainen on innostuneempi, innovatiivisempi ja monta kertaa tuottavampi kuin onneton. Johtajan keskeisimpiä perustehtäviä on tehdä johdettavistaan onnellisempia! Samoin kuin perheenäidin tai -isän perustehtävä on tehdä perheestään onnellisempi.
Onnellisuus johtajan perustehtävä
Onni palautuu johtajalle paitsi ilmapiirinä myös konkreettisina tuloksina ja euroina. Entistä onnellisempi johtaja kykenee entistä parempaan johdettaviensa onnellistamiseen ja itseään tehostava hyvä kierre on valmis.
Ei se onnen levitys ole pelkästään johtajan vastuulla, vaan kaikkien titteliin katsomatta. Jos joku organisaation jäsen haittaa organisatorisen onnen etsintää, kannattaa hänet ohjata muualle latistamaan.
Onnellisuudella tämä maa pelastetaan.
T. Toni, johtamisaktivisti
Ps. Käy vielä vastaamassa yhteen pahimmista onnellisuuden tappajista liittyvään narsistikyselyymme täällä.

Kommentit

  • Rikkaruoho

    Se, jolla onni on, onnen kätkeköön. Näinhän meitä on vanhassa sananlaskussa kehotettu. Ja varmasti monet sen myös tekevät. Luulenpa, että monessakaan suomalaisessa työyhteisössä ei ole tätä hoksattu. Yhteisöllisyys ja toisten kannustaminen on jäänyt itsekkyyden ja omanedun tavoittelun jalkoihin.

    • Toni Hinkka

      Hyvä Rikkaruoho,
      Niinpä. Mielestäni onnea ei saisi kätkeä, vaan sitä pitäisi leveillä. Ehkä tuolla sanonnalla on tarkoitettu pröystäilyä, mutta se onkin sitten ihan eri juttu. Onni ja omaisuus ovat eri asioita.
      Olisipa ihanaa, jos joku johtaja tämän lukisi ja ryhtyisi onnellistuttamaan hieman enemmän.
      T. Toni, johtamisaktivisti

  • Toni Hinkka

    Innokas ja tarkkaavainen lukijani huomautti, että Aristoteleshän se onnesta paasasi, ei Sokrates niinkään. Tarkistin aivoni ja lähteeni ja pitää todeta, että Aristoteleshän se hyvinkin oli.
    Lienee turha syyttää näppäilyvirhettä, kun on filosofien nimissä sen verran paljon eroa.
    Kiitos tarkkaavaisuudesta ja kommentista!
    T. Toni, mokaileva johtamisaktivisti

  • Annikki

    Taas puhuu aktivisti asiaa !

Jätä kommentti

*