Johtajien ja vanhempien yhteispeli

Harva johtaja on organisaation ainoa johtaja ja useimmilla johtajillakin on johtajansa. Jos johtajat eivät pyri samaan päämäärään ja pahimmillaan aiheuttavat ristivetoa, ei organisaatio voi menestyä.
Tilannetta voisi verrata lastenkasvatukseen. Isä käskee kumpparit jalkaan ja äiti lenkkarit. Tai isovanhemmat hemmottelevat lapsenlapsiaan vanhempien tahdon vastaisesti salassa selän takana. On siinä piltti ihmeissään.
Puolisoa voi verrata samantasoiseen johtajakollegaan ja isovanhempaa voi verrata johtajan esimieheen.
Johtajien, tai vanhempien, ei tulisi juuri milloinkaan näyttää erimielisyyttään johdettaviensa, tai lastensa, edessä. Tämän vuoksi johtajien tulisi keskustella keskenään eri ihmisten ja tilanteiden johtamisesta tarpeellisen usein. Jos riittävää ihmistenjohtamiskeskustelua ei ole, silloin tulee jättää linjavedot tekemättä kun kohtaa kollegajohtajan johdettavia ja kysyä mitä mieltä tämän oma esimies on asiasta ollut. Lopullinen henkilöjohtamisen linjaveto on aina lähiesimiehen tehtävä. Perheessä vanhemman, ei isovanhemman.
Suomen Kuvalehden emerituspäätoimittaja Tapani Ruokanen on sanonut:

“Jokaisen johtajan pitää saada kantaa vastuuta omasta tontistaan ja johdettavistaan. On suuri virhe puuttua toisen johtajan vastuualueeseen. Sen sijaan johtajien tulee keskustella keskenään ja tukea toisiaan.”

On tilanteita, jossa saa ja pitää olla myös aidosti eri mieltä johdettavienkin edessä. Niitä ovat innovatiiviset työpalaverit, joissa on tarkoitus ideoida erilaisia ratkaisuja. Lastenkasvatuksessa innovaatiotyöpajat ovat ehkä harvinaisempia.
Johtaja joka ei tue johtamiaan johtajia, tekee todella pahan karhunpalveluksen koko organisaatiolle ja lopulta myös itselleen.

Jätä kommentti

*